Viime vuoden tammikuussa kuulimme retkihaasteesta, jossa rohkaistiin viettämään joka kuukausi vähintään yksi yö ulkona. Päätimme ottaa haasteen vastaan ja kokeilla, pystyisimmekö toteuttamaan yöretken vuoden jokaisena kuukautena. Sinänsä haaste ei vaikuttanut lainkaan mahdottomalta, sillä retkeilemme muutenkin paljon, mutta pian saimme huomata, että kuukaudet vaihtuvat yllättävän nopeasti. Kun kuukaudessa on viikonloppuja neljästä viiteen ja muutamalle viikonlopulle on jo tiedossa ei-retkeilypainotteista ohjelmaa, saattaa yhdenkin retkiyön mahduttaminen tietyn kuukauden kalenteriin olla haastavaa. Selvisimme haasteesta kuitenkin kunnialla. Haaste tuli kuitenkin tietoomme sen verran myöhään tammikuussa, ettemme muuttokiireiden vuoksi ehtineet lähteä enää metsään yöksi, mutta sen sijaan nukuimme toisen yön uudessa kodissamme parvekkeella. Sovimme jo silloin, että tätä tammikuun parvekeyötä voisi kompensoida se, jos viettäisimme vuoden viimeisen yön joulu-tammikuun vaihteessa ulkona. Näin lopulta kävikin, kun päädyimme viettämään vuodenvaihdetta Riisitunturin kansallispuistoon. Vuoden 2019 kestänyt kuukausittainen Nuku yö ulkona -haaste koostui lopulta seuraavista retkiöistä:
- Tammikuu - yö uuden kodin parvekkeella
- Helmikuu - omatekoinen lumilaavu
- Maaliskuu - laavuyö Teijon kansallispuistossa
- Huhtikuu - Pääsiäisretki Kurjenrahkan kansallispuistoon
- Toukokuu - Riippumattoilua Pukalan virkistysmetsässä
- Kesäkuu - Karhunkierros & Juhannuksen pyöräretki mökille
- Heinäkuu - Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren kansallispuisto
- Elokuu - Kahden viikon roadtrip Norjan vuorilla
- Syyskuu - Riippumattoilua mökillä
- Lokakuu - Melontaretki Melkuttimilla
- Marraskuu - laavuyö Siikanevan soidensuojelualueella
- Joulukuu - Vuodenvaihtuminen Riisitunturin kansallispuistossa
Ulkona nukuttuja öitä kertyi vuoden aikana yhteensä 27, yksi enemmän kuin viime vuonna! Retkiä tuli tehtyä kuudessa eri kansallispuistossa, tosin vain Oulangan kansallispuisto oli niistä uusi tuttavuus. Suurin osa vuoden yöretkistä toteutui lopulta melko lyhyellä suunnitelulla ja jäi vain yhden yön mittaiseksi. Lyhyet retket olivat kuitenkin oiva tilaisuus yhdistää retkeilyyn jokin lajikokeilu tai uusi majoitusmuoto, ja niinpä vuoden aikana tulikin tehtyä melontaretki, pyöräretki ja nukuttua omatekoisessa ”lumilaavussa”. Kuukausittainen retki pakotti meidät myös lähtemään luontoon sääennusteista välittämättä ja iloksemme saimme huomata, että jokainen retki oli silti erittäin onnistunut ja täynnä mieleenpainuvia kokemuksia. Pidän sateesta paljon, eivätkä harmaat vaelluspäivät haittaa minua, mutta voin myöntää, että pari vuoden retkistä olisi saattanut jäädä ilman haastetta toteuttamatta, kun yhden yön retkelle oli luvassa enimmäkseen vettä, räntää ja loskaa. Onneksi sää metsässä kuitenkin yllättää usein. Vaikka kaupungissa tiet olisivat loskassa ja vettä sataa, ei sadetta välttämättä huomaakaan metsässä puiden suojassa, eikä lähes koskematon lumi ole muhjuuntunut ja vettynyt yhtä paljon kuin kaupungissa. Rohkaisen siis lähtemään retkelle kehnommallakin kelillä!
Yritin vielä miettiä vuoden parhainta retkihetkeäni. Jos saisin valita yhden hetken, johon nyt voisin palata takaisin, mikä se olisi? Tämä ajatusleikki osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, sillä erityisen mieleenpainuneita muistoja on niin monta, ja kaikki niistä niin erilaisia: kesän ensimmäinen riippumattoyö Pukalassa, lukuisat ratkiriemukkaat hetket Karhunkierroksella, Via Ferratan extreme-osuus Norjassa, Galdhopiggenin huiputus, tiaisten ruokkiminen kädestä Siikanevalla ja viimeisimpänä liukulumikenkäily Riisitunturilla. Jos alkanut vuosi pitää sisällään yhtä hienoja muistoja kuin nämä, on se enemmän kuin onnistunut. <3
