RETKILUKSUSTA KAUHANEVA-POHJANKANKAAN JA LAUHANVUOREN KANSALLISPUISTOISSA

Kesäloman toinen osa häämöttää edessä ja lauantaina automme on jo matkalla kohti keski-Norjan vuoria. Tätä ennen oli kuitenkin vielä aikaa viettää kesäinen viikonloppu Suomessa retkeillen kahden pariskunnan voimin. Tärkeimpinä kriteereinä retkikohteen valinnalle olivat kohtuullinen etäisyys Tampereelta, hienot maisemat ja lyhyet kävelymatkat, sillä viikonlopun tarkoituksena oli myös tutustuttaa turkkilainen ystävämme retkeilyyn ja teltassa yöpymiseen. Viikonlopun teemaksi nousivatkin luonnosta nauttiminen, herkullinen retkiruoka ja kiireetön oleskelu. Tähän kaikkeen sopi mielestämme parhaiten kahden kansallispuiston kombo Etelä-Pohjanmaalla: Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren kansallispuistot, jotka sijaitsevat vain puolen tunnin ajomatkan päässä toisistaan. Olin retkeillyt ystäväni kanssa molemmissa kaksi vuotta sitten, joten tiesimme, ettei retken onnistuminen jäisi ainakaan maisemista kiinni. Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto tarjoaa ehkä jopa hienoimmat suomaisemat, jotka olen ikinä nähnyt ja Lauhanvuoren kansallispuiston kivijata tekee vaikutuksen massiivisuudellaan.

KARHUNKIERROS

Olen harrastanut retkeilyä jo useita vuosia, mutta jostain syystä Suomen kuuluisin vaellusreitti oli vielä kokematta. Edellisenä kesänä olimme olleet ystäväni kanssa vaeltamassa Hetta-Pallaksella, joten tämän kesän vaelluskohteen suhteen ei ollut valinnan vaikeuksia. Lähtisimme Oulangan kansallispuistosta löytyvälle Karhunkierrokselle. Kyseessä on reilun 80 kilometrin pituinen yhdensuuntainen vaellusreitti Kuusamossa, jonka varrella olisi luvassa upeita näköaloja kallioilta ja vaaroilta, sekä useita mahtavia koskia. Pohjoispäästä aloittaessa lähtöpaikaksi voi valita joko Hautajärven tai Ristikallion, joista jälkimmäinen tekee vaelluksesta noin kymmenen kilometriä lyhyemmän. Valitsimme lähtöpaikaksi Ristikallion, sillä Ristikallion näköalapaikka houkutteli meitä, ja toisaalta pystyisimme kuitenkin päiväretkellä vierailemaan Oulangan kanjonilla, joka sijaitsi Hautajärven haaran suunnassa. Samalla kilometrejä kertyisi meillekin lopulta kahdeksankymmentä. Vaellusajankohtana kesäkuun puoliväli oli vielä sesongin ulkopuolella, joten pahinta ruuhkaa emme joutuisi kokemaan. Edellinen pidempi vaellukseni oli ollut syksyllä Kolilla, joten tätä irtiottoa arjesta odotin kovasti. Luvassa oli niin monia ilon ja naurun hetkiä, ettei tämän parempaa vaellusta olisi voinut toivoa.