26.7.2020

POHJOIS-KARJALA - OSA 4: KOLIN JUHANNUS

Koli ja juhannus, se on aika jees yhdistelmä. Olen kiertänyt Kolin kansallispuiston Herajärven pohjoispään kierroksen jo kahteen kertaa ja kokenut vaarojen usvaiset ruskamaisemat ja loppusyksyn kirpeät pakkaset ensilumen kera. Molemmilla kerroilla vaarat ja ahot ovat sykähdyttäneet tunnelmallaan ja olen jäänyt miettimään, miltä tuo kaikki näyttäisi kesällä, kun niittyjen kukkapellot kukoistavat ja puut ovat vihreimmillään. Tämä kaikki osuikin eteen nopeammin kuin olin ajatellut, kun päätimme lopettaa viikon kestäneen Pohjois-Karjalan lomamme juhannuksena Kolille. Suomen kesä antoi juhannusaattona parastaan, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja maisemat Ukko-Kolilta avautuivat pitkälle itään.

POHJOIS-KARJALA - OSA 3: PATVINSUON KANSALLISPUISTO

Sauna. En keksi mitään parempaa, kuin päästä pitkän retkipäivän päätteeksi rentoutumaan lämpöisiin löylyihin. Ensimmäisen kerran sain kokea tämän vaelluksien ylellisyyden Salamajärven kansallispuistossa useita vuosia sitten, kun osuimme paikalle Valvattiin kreivin aikaan ja sauna oli lämpimänä edellisten saunojien jäljiltä. Ah, sitä tunnetta kun muutaman hikisen vaelluspäivän jälkeen pääsi istahtamaan saunan lauteille. Sen jälkeen tutuksi ovat tulleet myös Kolin kansallispuiston Kiviniemen sauna ja Hannukurun sauna Hetta-Pallas -reitin varrella. Jokainen saunailta on jäänyt mieleen vaelluksien yhtenä kohokohtana, mutta erityisellä lämmöllä muistelen tuota tuntureiden ympäröimää Hannukurun saunaa. Tänä kesänä lista täydentyi Patvinsuon kansallispuiston saunalla ja voi että, millainen hirsisauna sieltä löytyikään. Patvinsuon pitkät hiekkarannat olivat vielä piste iin päälle tekemään saunaillasta mieleenpainuvan.

13.7.2020

POHJOIS-KARJALA - OSA 2: RUUNAAN KOSKET

Minä pelkään vettä. Vesi on elementtinä niin mahtava ja voimakas, että se saa aikaan nöyrää kunnioitusta ja pientä pelkoa. Muistan kun olin pieni ja lähdimme koulussa retkelle kaupungin keskustaan. Matka taittui parijonossa ja reitille osui yleensä silta yli Nokianvirran. Varmistelin paikkaani jo hyvissä ajoin jonossa siten, etten vaan ollut kaiteen puolella, kun ylitimme sillan. Niin paljon pelkäsin tummaa syvyyttä allamme. Nykyään ylitän sillat onneksi pelkäämättä, mutta en voi sanoa pelon veden suhteen kaikonneen vielä kokonaan. En esimerkiksi halua lähteä soutelemaan tai melomaan, jos sää on yhtään tuulinen ja järvellä aallokkoa. Osaan kyllä uida, mutta sukeltamisesta en pidä. Jokin veden massiivisuudessa herättää pelkoa ja siinä, ettei tiedä mitä pinnan alla odottaa. Tämän kerrottuani lienee selvää, ettei mielessäni ensimmäisenä ollut lähteä laskemaan Ruunaalla koskia kumiveneen kyydissä.

10.7.2020

POHJOIS-KARJALA - OSA 1: PETKELJÄRVEN KANSALLISPUISTO

Huh, kuinka upeita maisemia Pohjois-Karjala juhannusviikolla tarjoilikaan! Kolilla jo kaksi kertaa vierailleena tiesin, että pala Suomen kauneinta luontoa löytyy Kolin vaarojen laelta ja odotukset olivat siten korkealla myös lähialueen retkikohteiden osalta. Retket Petkeljärven harjuilla, Patvinsuon hiekkarannoiilla, Ruunaan koskimaisemissa ja jälleen kerran Kolilla vetivät kuitenkin sanattomaksi. En voinut uskoa, miten näin lyhyen etäisyyden päässä toisistaan voi sijaita niin erilaisia kohteita, joista kaikki lumoavat omilla erityispiirteillään. Koko viikon ajan saimme nauttia näiden hieman syrjäisempien retkikohteiden rauhasta ja seesteisyydestä auringonpaisteessa ja viettää useita kiireettömiä hetkiä riippumatossa. Voinee sanoa, että loma teki tehtävänsä, kun ajankulusta ja viikonpäivistä ei ollut loman aikana tietoakaan. Retkeilyn lisäksi pari päivää vietettiin kiipeillen, sillä myös kiipeilykallioita löytyi alueelta useita. Loman ensimmäisenä kohteena olikin Vuorivaaran kallio, josta siirryimme Petkeljärven kansallispuistoon.

13.6.2020

LAUKAAN RETKIKOHTEET: PATAMANKALLIO, MULTAMÄEN LUONTOPOLKU & HITONHAUTA

Blogissa on viimeksi retkeilty uuden vuoden merkeissä Riisitunturilla ja nyt juhannus odottaa jo nurkan takana. Vaikka blogiloma on päässyt venymään pitkäksi, mahtui vuoden ensimmäiseen puoliskoon silti paljon retkeilyä. Edellisvuoden kuukausittainen yöretkihaaste oli täynnä hienoja kokemuksia, mutta piti meidät samaan aikaan kovin kiireisinä, joten pieni tauko tiivistahtiseen yöretkeilyyn ja juttujen kirjoittamiseen oli paikallaan. Yöretkien tilalla on ollut useita päiväretkiä, pyörälenkkejä ja kiipeilyreissuja lähialueille. Retkikohteina on ollut muun muassa Siikaneva, Birgitan polku, Nokian saaristo ja Laipanmaa. Kaikki sellaisia paikkoja, jotka ehdottomasti ansaitsivat enemmän palstatilaa blogista, mutta se jääköön toiseen kertaan. Muutama kohta on saatu jo ruksittua retkihaastelistaltakin, sillä Siikanevalla paistettiin lättyjä pakkasillassa ja Laipanmaalla vietimme yön pelkän tarpin alla. Lähikalliolle tehty piknik voitaisiin kai laskea myös gourmet-retkeksi, sillä mukana oli kaikenlaisia herkkuja macarons-leivoksista mansikoihin ja Pommaciin. (Kyllä, Pommac on mielestäni ylellistä luksusta :D) 

Kevään ehdoton hitti on ollut pyöräretket uudella pyörällä, joka on mahdollistanut lähialueen metsien tutkimisen täysin uudella tavalla. Erityisesti Lempäälän Birgitan polun alueelta on löytynyt useita hyviä pyöräretkikohteita. Pyöräilyn lisäksi myös ulkokiipeily on vienyt minut mukanaan täysin ja ulkokiipeilykertoja onkin kertynyt tälle vuodelle jo kahdeksan. Suurin osa kiipeilymetreistä on kertynyt Nokialla Melon Voimalaitoksen, Mustavuoren ja Ketaran kallioilla, mutta viimeisimpänä pääsin kiipeilemään Äänekosken Patamankalliolle. Samaisella reissulla vierailimme myös Laukaan Multamäen luontopolulla ja Hitonhaudan rotkolaaksossa. Tämä kiipeily- ja retkiviikonloppu saakin olla vuoden retkistä ensimmäinen, joka päätyy myös tekstiksi blogiin, sen verran kerrottavaa reissusta jäi. 

12.1.2020

RETKEILYHAASTE VUODELLE 2020

Vuodelle 2020 emme ainakaan toistaiseksi päättäneet jatkaa kuukausittaista yöretkihaastetta, mutta sen sijaan päätimme tehdä oman listamme toiveista ja haaveista, jotka haluaisimme vuoden 2020 aikana retkeilyn parissa toteuttaa. Toiveiden listaaminen tuo toteutuksen askelta lähemmäksi, ja listalle kerääntyikin ideoita laidasta laitaan, pitkään puhutusta fatbike-kokeilusta täysin meille vieraaseen ratsastusretkeen. Lista toimii hyvänä suunnittelupohjana tulevalle vuodelle ja luvassa on toivottavasti paljon uusia kokemuksia.

Meidän retkeilyhaaste vuodelle 2020 sisältää seuraavat kaksikymmentä retkeä:

  • Gourmet-retki
  • Kiipeilyretki
    • liidaa ulkona
  • 3 x uusi kansallispuisto
  • Yön yli melontavaellus
  • Revontuliretki
  • Fatbike-retki
  • Yö pelkän tarpin alla (kevytretkeily)
  • Yö taivasalla
  • Pyöräretki Turun saaristossa / Ahvenanmaalla
  • Ratsastusretki
  • Pitkä vaellus (väh. 4 yötä)
  • Yö Tentsilessa
  • Lättyretki
  • Polkujuoksuretki
  • Luolaretki
  • Yö autiotuvassa
  • Vie kaverille retkelle
  • Hiihtoretki


8.1.2020

RETKEILYVUOSI 2019

Viime vuoden tammikuussa kuulimme retkihaasteesta, jossa rohkaistiin viettämään joka kuukausi vähintään yksi yö ulkona. Päätimme ottaa haasteen vastaan ja kokeilla, pystyisimmekö toteuttamaan yöretken vuoden jokaisena kuukautena. Sinänsä haaste ei vaikuttanut lainkaan mahdottomalta, sillä retkeilemme muutenkin paljon, mutta pian saimme huomata, että kuukaudet vaihtuvat yllättävän nopeasti. Kun kuukaudessa on viikonloppuja neljästä viiteen ja muutamalle viikonlopulle on jo tiedossa ei-retkeilypainotteista ohjelmaa, saattaa yhdenkin retkiyön mahduttaminen tietyn kuukauden kalenteriin olla haastavaa. Selvisimme haasteesta kuitenkin kunnialla. Haaste tuli kuitenkin tietoomme sen verran myöhään tammikuussa, ettemme muuttokiireiden vuoksi ehtineet lähteä enää metsään yöksi, mutta sen sijaan nukuimme toisen yön uudessa kodissamme parvekkeella. Sovimme jo silloin, että tätä tammikuun parvekeyötä voisi kompensoida se, jos viettäisimme vuoden viimeisen yön joulu-tammikuun vaihteessa ulkona. Näin lopulta kävikin, kun päädyimme viettämään vuodenvaihdetta Riisitunturin kansallispuistoon. Vuoden 2019 kestänyt kuukausittainen Nuku yö ulkona -haaste koostui lopulta seuraavista retkiöistä:

  • Tammikuu - yö uuden kodin parvekkeella
  • Helmikuu - omatekoinen lumilaavu
  • Maaliskuu - laavuyö Teijon kansallispuistossa
  • Huhtikuu - Pääsiäisretki Kurjenrahkan kansallispuistoon
  • Toukokuu - Riippumattoilua Pukalan virkistysmetsässä
  • Kesäkuu - Karhunkierros & Juhannuksen pyöräretki mökille
  • Heinäkuu - Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren kansallispuisto
  • Elokuu - Kahden viikon roadtrip Norjan vuorilla
  • Syyskuu - Riippumattoilua mökillä
  • Lokakuu - Melontaretki Melkuttimilla
  • Marraskuu - laavuyö Siikanevan soidensuojelualueella
  • Joulukuu - Vuodenvaihtuminen Riisitunturin kansallispuistossa


Ulkona nukuttuja öitä kertyi vuoden aikana yhteensä 27, yksi enemmän kuin viime vuonna! Retkiä tuli tehtyä kuudessa eri kansallispuistossa, tosin vain Oulangan kansallispuisto oli niistä uusi tuttavuus. Suurin osa vuoden yöretkistä toteutui lopulta melko lyhyellä suunnitelulla ja jäi vain yhden yön mittaiseksi. Lyhyet retket olivat kuitenkin oiva tilaisuus yhdistää retkeilyyn jokin lajikokeilu tai uusi majoitusmuoto, ja niinpä vuoden aikana tulikin tehtyä melontaretki, pyöräretki ja nukuttua omatekoisessa ”lumilaavussa”. Kuukausittainen retki pakotti meidät myös lähtemään luontoon sääennusteista välittämättä ja iloksemme saimme huomata, että jokainen retki oli silti erittäin onnistunut ja täynnä mieleenpainuvia kokemuksia. Pidän sateesta paljon, eivätkä harmaat vaelluspäivät haittaa minua, mutta voin myöntää, että pari vuoden retkistä olisi saattanut jäädä ilman haastetta toteuttamatta, kun yhden yön retkelle oli luvassa enimmäkseen vettä, räntää ja loskaa. Onneksi sää metsässä kuitenkin yllättää usein. Vaikka kaupungissa tiet olisivat loskassa ja vettä sataa, ei sadetta välttämättä huomaakaan metsässä puiden suojassa, eikä lähes koskematon lumi ole muhjuuntunut ja vettynyt yhtä paljon kuin kaupungissa. Rohkaisen siis lähtemään retkelle kehnommallakin kelillä!

Yritin vielä miettiä vuoden parhainta retkihetkeäni. Jos saisin valita yhden hetken, johon nyt voisin palata takaisin, mikä se olisi? Tämä ajatusleikki osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, sillä erityisen mieleenpainuneita muistoja on niin monta, ja kaikki niistä niin erilaisia: kesän ensimmäinen riippumattoyö Pukalassa, lukuisat ratkiriemukkaat hetket Karhunkierroksella, Via Ferratan extreme-osuus Norjassa, Galdhopiggenin huiputus, tiaisten ruokkiminen kädestä Siikanevalla ja viimeisimpänä liukulumikenkäily Riisitunturilla. Jos alkanut vuosi pitää sisällään yhtä hienoja muistoja kuin nämä, on se enemmän kuin onnistunut. <3