Blogissa on viimeksi retkeilty uuden vuoden merkeissä Riisitunturilla ja nyt juhannus odottaa jo nurkan takana. Vaikka blogiloma on päässyt venymään pitkäksi, mahtui vuoden ensimmäiseen puoliskoon silti paljon retkeilyä. Edellisvuoden kuukausittainen yöretkihaaste oli täynnä hienoja kokemuksia, mutta piti meidät samaan aikaan kovin kiireisinä, joten pieni tauko tiivistahtiseen yöretkeilyyn ja juttujen kirjoittamiseen oli paikallaan. Yöretkien tilalla on ollut useita päiväretkiä, pyörälenkkejä ja kiipeilyreissuja lähialueille. Retkikohteina on ollut muun muassa Siikaneva, Birgitan polku, Nokian saaristo ja Laipanmaa. Kaikki sellaisia paikkoja, jotka ehdottomasti ansaitsivat enemmän palstatilaa blogista, mutta se jääköön toiseen kertaan. Muutama kohta on saatu jo ruksittua retkihaastelistaltakin, sillä Siikanevalla paistettiin lättyjä pakkasillassa ja Laipanmaalla vietimme yön pelkän tarpin alla. Lähikalliolle tehty piknik voitaisiin kai laskea myös gourmet-retkeksi, sillä mukana oli kaikenlaisia herkkuja macarons-leivoksista mansikoihin ja Pommaciin. (Kyllä, Pommac on mielestäni ylellistä luksusta :D)
Kevään ehdoton hitti on ollut pyöräretket uudella pyörällä, joka on mahdollistanut lähialueen metsien tutkimisen täysin uudella tavalla. Erityisesti Lempäälän Birgitan polun alueelta on löytynyt useita hyviä pyöräretkikohteita. Pyöräilyn lisäksi myös ulkokiipeily on vienyt minut mukanaan täysin ja ulkokiipeilykertoja onkin kertynyt tälle vuodelle jo kahdeksan. Suurin osa kiipeilymetreistä on kertynyt Nokialla Melon Voimalaitoksen, Mustavuoren ja Ketaran kallioilla, mutta viimeisimpänä pääsin kiipeilemään Äänekosken Patamankalliolle. Samaisella reissulla vierailimme myös Laukaan Multamäen luontopolulla ja Hitonhaudan rotkolaaksossa. Tämä kiipeily- ja retkiviikonloppu saakin olla vuoden retkistä ensimmäinen, joka päätyy myös tekstiksi blogiin, sen verran kerrottavaa reissusta jäi.
