SIIKANEVAN YÖRETKI

Rakastan talvea, lunta ja kenkien alla narskuvaa pakkasta. Voi sitä hymyn määrää, kun talven ensimmäinen lumi laskeutuu maahan, ei väliä, vaikka se ei yhtä iltaa pidempään tuolloin vielä pysyisikään. Tänä talvena ensimmäiset sankemmat lumisateet saapuivat jo marraskuun alkupuolella, ja se tarkoitti tietenkin yöretkeä. Syksyn retket ovat olleet melko spontaaneja ja lyhyellä varoitusajalla suunniteltuja, emmekä tätäkään retkeä ehtineet juuri etukäteen miettiä. Niinpä päätimme kohteeksi jo ennestään tutun Siikanevan soidensuojelualueen. Noin kymmenen kilometrin pituinen rengasreitti suolla vain tunnin ajomatkan päässä Tampereelta, oli juuri sopiva kohde yhden yön retkelle. Jaarikanmaan laavun ja parkkipaikan välinen etäisyys on noin kolme kilometriä, juuri sopiva matka pimeänä perjantai-iltana kuljettavaksi. Jo etukäteen oli tiedossa, että yön aikana lumisade tulisi vaihtumaan rännäksi ja loskaksi, mutta emme antaneet sen haitata. Halusimme ehdottomasti kokea marraskuisen pimeän illan lumen peittämällä suolla.

MELONTAA MELKUTTIMILLA

Mitä enemmän retkeilen, sitä enemmän innostukseni ja kiinnostukseni retkeilyä kohtaan kasvaa. Haluan viettää aikaa enemmän luonnossa eri lajien parissa ja yhdistää retkeilyyn uusia liikkumismuotoja. Tahdon toteuttaa hiihtovaelluksen, maastopyöräretken ja kiinnittää jalkaan lumikengät. Kavuta tunturille liukulumikengillä ja kiipeillä Repoveden Olhavalla. Ja meloa. 

Olin kokeillut melontaa kaksi kertaa aikaisemmin, kerran ala-asteella ja viime kesänä Lapissa. Kumpikaan kerroista ei tuolloin minua vielä riittävästi vakuuttanut innostumaan lajista suuremmin, mutta nyt aika tuntui olevan kypsä uudelle mahdollisuudelle. Lokakuun yöretki päätettiin toteuttaa siis melonnan parissa. Koska lainakanootti sijaitsi Hyvinkäällä, valitsimme retkikohteeksi Lopella sijaitsevat Melkuttimet, joiden poikkeuksellisen kirkkaasta vedestä olin lukenut jo aikaisemmin.