POHJOIS-KARJALA - OSA 4: KOLIN JUHANNUS

Koli ja juhannus, se on aika jees yhdistelmä. Olen kiertänyt Kolin kansallispuiston Herajärven pohjoispään kierroksen jo kahteen kertaa ja kokenut vaarojen usvaiset ruskamaisemat ja loppusyksyn kirpeät pakkaset ensilumen kera. Molemmilla kerroilla vaarat ja ahot ovat sykähdyttäneet tunnelmallaan ja olen jäänyt miettimään, miltä tuo kaikki näyttäisi kesällä, kun niittyjen kukkapellot kukoistavat ja puut ovat vihreimmillään. Tämä kaikki osuikin eteen nopeammin kuin olin ajatellut, kun päätimme lopettaa viikon kestäneen Pohjois-Karjalan lomamme juhannuksena Kolille. Suomen kesä antoi juhannusaattona parastaan, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja maisemat Ukko-Kolilta avautuivat pitkälle itään.

POHJOIS-KARJALA - OSA 3: PATVINSUON KANSALLISPUISTO

Sauna. En keksi mitään parempaa, kuin päästä pitkän retkipäivän päätteeksi rentoutumaan lämpöisiin löylyihin. Ensimmäisen kerran sain kokea tämän vaelluksien ylellisyyden Salamajärven kansallispuistossa useita vuosia sitten, kun osuimme paikalle Valvattiin kreivin aikaan ja sauna oli lämpimänä edellisten saunojien jäljiltä. Ah, sitä tunnetta kun muutaman hikisen vaelluspäivän jälkeen pääsi istahtamaan saunan lauteille. Sen jälkeen tutuksi ovat tulleet myös Kolin kansallispuiston Kiviniemen sauna ja Hannukurun sauna Hetta-Pallas -reitin varrella. Jokainen saunailta on jäänyt mieleen vaelluksien yhtenä kohokohtana, mutta erityisellä lämmöllä muistelen tuota tuntureiden ympäröimää Hannukurun saunaa. Tänä kesänä lista täydentyi Patvinsuon kansallispuiston saunalla ja voi että, millainen hirsisauna sieltä löytyikään. Patvinsuon pitkät hiekkarannat olivat vielä piste iin päälle tekemään saunaillasta mieleenpainuvan.

POHJOIS-KARJALA - OSA 2: RUUNAAN KOSKET

Minä pelkään vettä. Vesi on elementtinä niin mahtava ja voimakas, että se saa aikaan nöyrää kunnioitusta ja pientä pelkoa. Muistan kun olin pieni ja lähdimme koulussa retkelle kaupungin keskustaan. Matka taittui parijonossa ja reitille osui yleensä silta yli Nokianvirran. Varmistelin paikkaani jo hyvissä ajoin jonossa siten, etten vaan ollut kaiteen puolella, kun ylitimme sillan. Niin paljon pelkäsin tummaa syvyyttä allamme. Nykyään ylitän sillat onneksi pelkäämättä, mutta en voi sanoa pelon veden suhteen kaikonneen vielä kokonaan. En esimerkiksi halua lähteä soutelemaan tai melomaan, jos sää on yhtään tuulinen ja järvellä aallokkoa. Osaan kyllä uida, mutta sukeltamisesta en pidä. Jokin veden massiivisuudessa herättää pelkoa ja siinä, ettei tiedä mitä pinnan alla odottaa. Tämän kerrottuani lienee selvää, ettei mielessäni ensimmäisenä ollut lähteä laskemaan Ruunaalla koskia kumiveneen kyydissä.

POHJOIS-KARJALA - OSA 1: PETKELJÄRVEN KANSALLISPUISTO

Huh, kuinka upeita maisemia Pohjois-Karjala juhannusviikolla tarjoilikaan! Kolilla jo kaksi kertaa vierailleena tiesin, että pala Suomen kauneinta luontoa löytyy Kolin vaarojen laelta ja odotukset olivat siten korkealla myös lähialueen retkikohteiden osalta. Retket Petkeljärven harjuilla, Patvinsuon hiekkarannoiilla, Ruunaan koskimaisemissa ja jälleen kerran Kolilla vetivät kuitenkin sanattomaksi. En voinut uskoa, miten näin lyhyen etäisyyden päässä toisistaan voi sijaita niin erilaisia kohteita, joista kaikki lumoavat omilla erityispiirteillään. Koko viikon ajan saimme nauttia näiden hieman syrjäisempien retkikohteiden rauhasta ja seesteisyydestä auringonpaisteessa ja viettää useita kiireettömiä hetkiä riippumatossa. Voinee sanoa, että loma teki tehtävänsä, kun ajankulusta ja viikonpäivistä ei ollut loman aikana tietoakaan. Retkeilyn lisäksi pari päivää vietettiin kiipeillen, sillä myös kiipeilykallioita löytyi alueelta useita. Loman ensimmäisenä kohteena olikin Vuorivaaran kallio, josta siirryimme Petkeljärven kansallispuistoon.