KOLIN KOLME KOHOKOHTAA

Vuosi sitten toteutin yhden pitkäaikaisista retkeilyhaaveistani, kun pääsin vihdoin Kolille vaeltamaan. Vaikka sää oli tuolla reissulla todella sumuinen ja näköalat korkeammilta paikoilta ulottuivat vain lähimpiin puihin, ihastuttivat lukuisat ahot ja vaarat niin paljon, että tiesin tulevani vierailemaan tässä kansallispuistossa vielä useampaan kertaan. Vuotta pidempään en malttanut ensimmäistä uusintareissua odottaa, niin paljon halusin päästä kokemaan Ukko-Kolin huipulta avautuvan maiseman pitkälle Pielisen yli. Tällä kertaa tuo haave toteutui ja vaelluksen kruunasi ensimmäisenä aamuna maahan satanut ensilumi.

SIPOONKORVEN KANSALLISPUISTO

Eräänä syyskuisena viikonloppuna oli aika tutustua jälleen yhteen uuteen kansallispuistoon. Tällä kertaa vuorossa oli Sipoonkorven kansallispuisto, aivan Sipoon ja Vantaan rajan tuntumassa. Etukäteen odotukset kansallispuistosta olivat hieman ristiriitaiset, toisaalta monessa kansallispuistossa jo vierailleena odotin aikaisempien tapaan kokevani luonnon rauhaa ja upeita maisemia, mutta Sipoonkorven sijainti vilkkaalla pääkaupunkiseudulla sai minut epäilemään näiden toteutumista. Oman kokemukseni osalta paikka ei tällä kertaa vakuuttanut minua muiden kansallispuistojen veroisesti, vaikka päiväretkestä hyvä tulikin.

KESÄLOMA-ROADTRIP OSA 4: ABISKON KAUTTA SUOMEEN

Vaelluspäivät Norjassa olivat ohi, sillä lomapäivät alkoivat käydä vähiin ja matkaa kotiin oli vielä rutkasti. Haikein mielin jätimme Senjan ja Norjan vuoret taaksemme. Päivät olivat kuluneet aivan liian nopeasti ja nähtävää olisi ollut vielä viikoiksi. Retkeilypäivät Norjassa olivat kuitenkin tarjonneet niin upeita maisemia, ettemme voineet olla muuta kuin tyytyväisiä. Vaikka kotimatka alkoikin, loma ei suinkaan ollut vielä ohi. Takaisin Tampereelle ei aivan hetkessä ajettaisi ja meillä oli vielä muutama päivä aikaa käytettäväksi matkan varrelta löytyvissä retkeilykohteissa. Vaihtelu  virkistää, joten päätimme ajaa takaisin Suomeen Ruotsin halki. Päivä oli kulunut jo illan puolelle, kun aloitimme kolmen päivän kotimatkan Senjasta, joten kovin pitkälle ei illan aikana ollut vielä mahdollista päästä. Reittimme kulkisi Ruotsin puolella Abiskon kansallispuiston läpi, johon ajomatkaa oli reilu kolme tuntia. Tämä sopi aikatauluihimme paremmin kuin hyvin, joten päätimme tehdä pikavisiitin omalta osaltani ensimmäiseen Suomen ulkopuolella sijaitsevaan kansallispuistoon. 

KESÄLOMA-ROADTRIP OSA 3: LYNGENIN JA TROMSSAN ALUE POHJOIS-NORJASSA

Jo viikon kestänyt retkeilylomamme oli seuraavaksi siirtymässä Kilpisjärveltä Norjan puolelle. Päivä oli kulunut retkeillessä Mallan luonnonpuistossa ja iltakahdeksalta istahdimme ravintola Kilpiksen pöytään suunnittelemaan seuraavan vuorokauden ohjelmaa. Tarkoituksenamme oli viettää seuraavat päivät Lyngenfjordin ja Tromssan alueella retkeillen. Avuksi retkien suunnitteluun olimme ottaneet mukaamme Harri Ahosen kirjan Pohjois-Norjan rannikkoreitit, sekä netissä saatavilla olevan oppaan Lyngenfjordin retkeilyreiteistä. Olimme toki tutkineet oppaita jo kotona ja löytäneet jopa liikaakin mielenkiintoisia kohteita, mutta lukkoon lyötyjä aikataululuja emme olleet halunneet tehdä. Koska kello oli jo melko paljon ja päivän vaelluskilometrit täynnä, tavoitteena oli löytää yöpaikka ilman pidempää kävelymatkaa. Lyhyen selailun jälkeen kriteerit täyttäväksi paikaksi osoittautui Lulledalen  Skogssti, kolmen kilometrin pituinen luontopolku, jonka varrella oli myös laavullinen taukopaikka, eikä ajomatkaakaan Kilpisjärveltä ollut kuin puolen tunnin verran. Ensimmäisen Norjassa vietetyn yön kunniaksi oli saatava hieman naposteluevästä, joten teimme vielä viimeiset kauppaostokset Suomen puolella, kunnes olimme valmiita suuntaamaan rajan yli.

KESÄLOMA-ROADTRIP OSA 2: KILPISJÄRVI

Kanoottiretken, saunan ja hyvän ruoan siivittäminä olimme valmiita jatkamaan retkeilyä ja siirtymään Kemijärveltä kohti Suomen käsivartta muutaman päivän mökkeilyn jälkeen. Vaikka omasta mielestäni sijaintimme Kemijärvellä oli jo kaukana pohjoisessa, oli ajomatkaa Kilpisjärvelle silti vielä useampi tunti. Matkalla oli pysähdyttävä täydentämään hieman eväsvarastoja, tärkeimpänä kauppalistalla oli tietenkin irtokarkit, joita mukaan tarttui reilu kilo. Lounastauko Sodankylässä, jätskit Muoniossa ja lopulta yli kahdeksan tunnin reissaamisen jälkeen olimme perillä Kilpisjärvellä illalla kuuden aikoihin. Ennen siirtymistä totaaliseen muutaman päivän trangia-ruokavalioon, päätimme nauttia vielä yhden aterian sisätiloissa. Vaikka päivä oli kääntynyt jo reippaasti illan puolelle, halusimme ehdottomasti päästä vielä patikoimaan pitkän ajomatkan päätteeksi. Ravintola Kilpiksen herkullisten annosten myötä olimmekin valmiita Saanan valloitukseen.

KESÄLOMA-ROADTRIP OSA 1: HOSSAN KANSALLISPUISTO

Parin kuukauden ajan pöydälle oli kertynyt jos jonkinlaista kirjaa ja esitettä käsivarren ja Pohjois-Norjan retkeilymahdollisuuksista ja vähintään yhtä paljon materiaalia oli tallentunut myös verkosta. Malttamattomasti odotettu kahden viikon retkeilyloma oli vihdoin alkamassa ja auto lähes äärimmilleen pakattu. Suunnitelmana oli  aloittaa loma paljon kehutusta Hossan kansallispuistosta ja siirtyä Kemijärven kautta käsivarteen Saanan huiputukseen. Ehdottomana kohokohtana olisi kuitenkin Pohjois-Norjan vuoristomaisemat Lyngenin ja Tromssan alueella, sekä mahdollisesti myös Senjassa. Tarkempaa aikataulua ja kohteita reissulle ei ollut lukuun ottamatta yhtä hotelliyötä Tromssassa. Tavoitteena oli nauttia retkeilystä ja maisemista rennosti fiiliksen mukaan. Pidempiä rinkkavaelluksia ei tälle lomalle ollut luvassa, vaan luonnon nähtävyyksiä ihasteltiin päiväreissuilla ja sopivat telttapaikat etsittiin matkan varrelta. Reissu oli kokemuksena ja maisemiltaan ehdottomasti hienoin tähänastisista ja kaksi viikkoa kuluikin aivan liian nopeasti. Olisin mielelläni voinut jäädä pidemmäksikin aikaa ja nyt kirjoittaessani kaipuu on suuri takaisin noihin maisemiin ja huolettomaan elämään. Ensimmäisenä reissulla suuren vaikutuksen teki Hossan kansallispuisto, joka lunasti kaikki odotukset. Kahden vuorokauden aikana sää suosi lähes kolmenkymmenen asteen helteillä ja saimme nauttia Hossasta sen täydessä loistossaan.

ENSIMMÄINEN LAPIN VAELLUS: HETTA-PALLAS

Ennen viime viikon vaellusreissua olin käynyt Suomen Lapissa vasta kaksi kertaa, nekin upeimman tykkylumen aikaan. Kesäiset Lapin tunturit ja yötön yö olivat minulle siis jotain täysin ennennäkemätöntä, enkä malttanut odottaa päästä niitä vihdoin kokemaan. Lapin vaellus on ollut haaveissa jo kauan, mutta pitkät välimatkat ja työntäyteiset kesät eivät olleet aikaisemmin mahdollistaneet vaelluksen toteutusta. Tämä kesä on kuitenkin tervetullut poikkeus, kun lomaa ja aikaa retkeilylle on useampi kuukausi ennen uusia työhaasteita. Yhtä innokas vaellusseura löytyi opiskelukavereiden joukosta ja tunturivaelluksen ensikertalaisina päätimme suunnata Suomen suosituimpaan kansallispuistoon Pallas-Yllästunturille ja taivaltaa 55 kilometrin pituisen Hetta-Pallas -reitin. Paarmoja lukuun ottamatta reissusta muodostui yksi hienoimmista retkeilykokemuksista, niin monta unohtumatonta hetkeä ja maisemaa reitillä tuli vastaan.

RETKEILYJUHANNUS: REPOVEDEN KANSALLISPUISTO

Repoveden kansallispuiston jylhät kalliomaisemat ovat olleet jo pitkään to do -listallani ja juhannuksena pääsin vihdoin ne kokemaan. Juhannussuunnitelmani eivät parin vuoden takaista festarikesää lukuun ottamatta ole juurikaan poikenneet rauhallisesta kesämökkiviikonlopusta, joten tänä vuonna keskikesän juhlan viettäminen retkeilyn parissa oli tervetullutta vaihtelua. Kouvolassa sijaitseva Repovesi on yksi Suomen suosituimmista kansallispuistosta ja ymmärrän todella miksi. Pystysuorat kallioseinämät, upeat näköalat, riippusilta ja lossi kutsuvat yhtä jos toistakin retkeilijää. Kallioiden puolesta Repovesi on suosittu etenkin kiipeilijöiden keskuudessa ja vesistöt tarjoavat myös hyvät mahdollisuudet melontaan. Meidän juhannusretkemme keskittyi tällä kertaa vain patikointiin, mutta ehkäpä jonain päivänä palaan Repovedelle vielä muissakin merkeissä, uuden vierailun arvoinen se ehdottomasti on.

SIIKANEVAN SOIDENSUOJELUALUE

Edeltävänä iltana en vielä aavistanutkaan, että vuorokautta myöhemmin olisin tutustunut taas uuteen luontokohteeseen, tai oikeastaan jopa kahteen. Uni maittoi pitkään valmistumisjuhlien jälkeisenä aamuna ja herkullinen brunssi syntyi juhlatarjoilujen tähteistä. Sen enempää suunnitelmia päivälle ei ollut, kunnes sain spontaanin ehdotuksen kesäpäivän viettämisestä päiväretken parissa. Puoli tuntia myöhemmin eväät olivat jo repussa ja suunnitelma valmis toteutettavaksi. Ensimmäinen ehdotus retkikohteesta oli Helvetinjärven kansallispuisto, mutta samalla muistin kaverini suosituksen lähellä sijaitsevasta Siikanevan soidensuojelualueesta Ruovedellä. Paikka oli minulle entuudestaan tuntematon ja Siikanevan kymmenen kilometrin rengasreitti olisi juuri päiväretkeilyyn sopiva. Ja minähän rakastan soita, joten suunta oli selvä.

LÄHIRETKEILYÄ PUKALAN VIRKISTYSMETSÄSSÄ

Suomen retkeilykohteista suurimmassa suosiossa ovat kansallispuistomme, mutta muitakin kauniita, huollettuja ja vierailun arvoisia retkipaikkoja on rutkasti. Yksi niistä on Pukalan virkistysmetsä Orivedellä, jossa vierailin nyt jo kolmatta kertaa, ensimmäistä kertaa tosin yön yli. Paikan kaksi noin kuuden kilometrin rengasreittiä sopivat hyvin päiväretkeilyyn tai viikonlopun leppoisaan yöretkeen. Molemmilta reiteiltä löytyy laavut järvimaisemilla, Roninmaan laavu on saavutettavissa nopeasti reilun puolen kilometrin päässä sijaitsevalta  parkkipaikalta. Eteläisemmän kierroksen maisemaa kuvittavat Pukalajärven kallioiset rannat ja mäkinen metsämaasto. Pohjoinen kierros Valkeajärven laavun kautta sisältää myös jonkin verran korkeuseroja kulkien samalla lampien ja järvien rantoja myötäillen vaihtelevissa metsämaisemissa. Korkeuserot ja paikka paikoin huonommassa kunnossa olevat pitkospuut tekevät maastosta välillä hieman haastavampaa, mutta paikka soveltuu silti aloittelevallekin retkeilijälle. Reitti on merkitty hyvin eivätkä välimatkat ylitä kolmea kilometriä.

JOUTSIJÄRVEN RETKEILYREITTI: AUTIOTUPIA JA LUONNONRAUHAA SATAKUNNASSA

Jos tiedossa on vapaa viikonloppu, pilvetön taivas ja hyvä retkiseura, on ainut oikea ratkaisu suunnata metsään. Jostain mieleeni oli jäänyt Joutsijärven retkeilyalueen nimi ja lyhyen tiedonhaun jälkeen oli selvää, että tänne on päästävä. Satakunnassa sijaitseva lähes kolmenkymmenen kilometrin rengasreitti kulkee Joutsijärven ympäri rantoja myötäillen ja matkan varrelta löytyy autiotupia, laavuja, soita ja losseja. Kaikki tämä vain reilun tunnin ajomatkan päässä Tampereelta. Odotukset olivat korkealla ja ne myös täyttyivät, sillä retkeilyreitti todella oli upea. Paikka ei selkeästi ole päässyt vielä kovin suuren joukon tietoisuuteen, sen verran omissa oloissamme saimme kesäistä viikonloppua viettää. Jotta tällaiset paikat kuitenkin säilyvät, suosittelen lämpimästi valitsemaan Joutsijärven seuraavan retken kohteeksi.

PÄIVÄRETKI HELVETINKOLULLE JA TAKAISIN: HELVETINJÄRVEN KANSALLISPUISTO

Koska aikataulut sen tällä hetkellä sallivat, olen päättänyt nauttia luonnosta mahdollisimman paljon. Niinpä toissa viikon aikaisempi kahden kansallispuiston yöretki sai seurakseen samalle viikolle vielä päiväretken Helvetinjärven kansallispuistoon. Edellisestä retkestä Helvetinjärvelle oli kulunut jo lähemmäs kymmenen vuotta, tuolloin mukana oli useampi reipas vartiolainen partiohuivit kaulassa. Tuosta reissusta on erityisesti jäänyt mieleen laavun pystytys Haukanhiedan leirintäalueelle. Hetki oli hieman tuulinen ja yhtäkkiä sää vaihtui hyvinkin äkäiseen ukkoskuuroon, jolloin vasta muutamasta kulmasta kiinnitetty laavukangas oli tuulen riepoteltavissa. Onneksemme laavu säilyi kuitenkin ehjänä ja retki jatkui rauhallisemmissa merkeissä. Partio onkin tuonut mukanaan monia ikimuistoisia hetkiä. Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen kyseisen harrastuksen pariin nuorempana päätynyt, vaikkei se enää arkeeni kuulukaan. Luonnossa ja metsässä olen viihtynyt aina, mutta partio on innostanut minut retkeilyn pariin ja madaltanut huomattavasti kynnystä retkeilyn harrastamiseen omin päin. Se on myös aloittanut jo tähän päivään asti säilyneitä ystävyyssuhteita, kuten ystäväni kanssa tämänkertaisella reissulla makkaranpaiston yhteydessä totesimme. <3

YÖRETKI LIESJÄRVEN JA TORRONSUON KANSALLISPUISTOIHIN

Edellisestä metsässä vietetystä yöstä Isojärvellä oli kulunut jo pari kuukautta ja se alkoi tuntua liian pitkältä ajalta. Mökkiviikonloppu kasvatti kaipuuta metsään entisestään ja ryhdyinkin heti retkiseuran etsintään. Se ei kuitenkaan meinannut tuottaa tällä kertaa tulosta ja koska pienelle vaellukselle oli päästävä, päätin haastaa itseni ja kokeilla ensimmäistä kertaa yöretkeilyä yksin. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin lähtöä edeltävänä iltana, kun sattumalta törmäsin eräässä Facebookin retkeilyryhmässä ilmoitukseen, jossa kaivattiin retkeilyseuraa lähes samanlaisin suunnitelmin kuin omani olivat. Vastasin ilmoitukseen ja seuraavana päivänä suuntasimmekin yhdessä kohti Tammelaa Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin.

SYNTTÄRIRETKI KINTULAMMILLE

Tänä vuonna kevät on tarjonnut upean aurinkoisia päiviä kerta toisensa jälkeen. Syntymäpäivän lähestyessä sain ajatuksen, että paras tapa viettää päivää olisi luonnon keskellä ihanan ystävän seurassa. Päätimme suunnata retken Kintulammen retkeilyalueelle, joka sijaitsee vain puolentunnin ajomatkan päässä Tampereelta. Aluetta on alettu kunnostamaan syksyllä 2017 ja puitteet olivatkin jo kohdillaan reitillemme osuneissa paikoissa.

HERAJÄRVEN KIERROS KOLILLA

Viime syksynä sain vihdoin toteutettua pitkäaikaisen haaveeni, kun pääsin Kolille vaeltamaan. Reissu sijoittui syyskuun lopulle ja aikaa olimme varanneet neljä vuorokautta, tavoitteena kiertää mahdollisesti koko Herajärven kierros, mutta lopulta päädyimme kiertämään tällä kertaa vain pohjoispään. Halusimme varata aikaa kunnolla myös luonnosta nauttimiselle ja fiilistelylle nuotion äärellä ja pitkillä lounastauoilla, joten osa päivämatkoista jäi tarkoituksella lyhyemmiksi. Vaikka sumu oli seuranamme koko vaelluksen ajan ja jätti upeimmat näköalat odottamaan seuraavaa kertaa, oli vaellus ehdottomasti yksi tähän mennessä mieleenpainuvimmista reissuista. 

TALVIRETKEILYÄ ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTOSSA

Olen retkeillyt jo useamman vuoden ajan, mutta ennen viime viikonloppua en ollut vielä koskaan yöpynyt ulkona talvella. Tänä talvena kuitenkin päätin, että sitäkin on päästävä kokeilemaan. Ensimmäinen yön yli kestävä talviretki saikin kohteekseen Isojärven kansallispuiston. Matkaan lähdin hyvän ystäväni kanssa. Isojärvellä olin käynyt muutaman kerran aikaisemmin ja kansallispuisto tarjosikin siten tutun turvallisen ympäristön talviretkeilyyn tutustumiseen.  Ennakkofiilikset retkestä olivat hieman jännittyneet, mitä jos lämmikettä ei kuitenkaan ole tarpeeksi, vaikka olimmekin mielestämme hyvin varautuneet.  Pakkasta viikonlopulle oli luvattu kylmimmillään 11 astetta. Viimeistään automatkalla, kun sininen taivas astui esiin ja aurinko valaisi lumista maisemaa, olin vakuuttunut, että reissusta tulisi ainakin maisemiltaan huikea.

RAKKAUDESTA LUONTOON JA RETKEILYYN

Luonto on  mahtava, etenkin Suomen luonto. Se häkellyttää kerta toisensa jälkeen ja saa lähtemään sinne aina uudestaan. Retkeily on parasta lomaa, mitä tiedän. Sellaista rauhaa ja hiljaisuutta ei voi kokea missään muualla kuin luonnossa. Siitä hetkestä alkaen, kun rinkan nostaa lähtöpaikalla selkäänsä, voi huolet ja murheet unohtaa. Riittää, että pitää itsensä lämpimänä, nukkuu ja syö hyvin, muulla ei ole väliä. Tämä yhdistettynä luonnon kauneuteen on syy, minkä vuoksi rakastan retkeilyä.

Aiemmin minulla on ollut tapana kirjoittaa retkillä ja vaelluksilla päiväkirjaa ja monesta retkestä onkin jo tarinat tallessa. Kuvia tulee otettua myös jonkin verran, mutta lopulta ne jäävät tietokoneen uumeniin. Koska retkeily on suuri intohimoni, ajatus retkeilyblogista tuntui yhtäkkiä hyvältä idealta ja tässä sitä ollaan viikkoa myöhemmin, ensimmäisen blogipostauksen parissa. Vaikka lähtökohtaisesti ajattelin blogin päiväkirjaksi itselleni omista retkistä ja vaelluksista, on se enemmän kuin tarpeeksi, jos sanat ja kuvat ilahduttavat yhtäkin lukijaa. Vielä hienompaa, jos ne saavat just sut lähtemään metsään, se on parasta mielenrauhaa.

-Jenna

Liesjärven kansallispuisto 05/17