9.2.2018

TALVIRETKEILYÄ ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTOSSA

Olen retkeillyt jo useamman vuoden ajan, mutta ennen viime viikonloppua en ollut vielä koskaan yöpynyt ulkona talvella. Tänä talvena kuitenkin päätin, että sitäkin on päästävä kokeilemaan. Ensimmäinen yön yli kestävä talviretki saikin kohteekseen Isojärven kansallispuiston. Matkaan lähdin hyvän ystäväni kanssa. Isojärvellä olin käynyt muutaman kerran aikaisemmin ja kansallispuisto tarjosikin siten tutun turvallisen ympäristön talviretkeilyyn tutustumiseen.  Ennakkofiilikset retkestä olivat hieman jännittyneet, mitä jos lämmikettä ei kuitenkaan ole tarpeeksi, vaikka olimmekin mielestämme hyvin varautuneet.  Pakkasta viikonlopulle oli luvattu kylmimmillään 11 astetta. Viimeistään automatkalla, kun sininen taivas astui esiin ja aurinko valaisi lumista maisemaa, olin vakuuttunut, että reissusta tulisi ainakin maisemiltaan huikea.





Aloitimme retken Heretyn parkkipaikalta. Tämä on talvisin ainoa kansallispuiston parkkipaikoista, joka on aurattu. Ajoitimme saapumisen iltapäivään, sillä käveltävää yöpaikalle Kuorejärven laavulle ei ollut kuin muutama kilometri, emmekä halunneet liikaa ylimääräistä aikaa laavulla istuskeluun. Kuorejärven laavu oli hyvä valinta yöpaikaksi etäisyytensä vuoksi, sillä olimme päättäneet pärjätä maastossa vaelluskengillä, lumikenkiin ja suksiin tutustuminen sai jäädä toiseen kertaan. Perillä Heretyssä olimme hieman ennen kolmea, josta aloitimme talvisen vaelluksen Latokuusikon kautta kohti Kuorejärveä. Noin puolet matkasta saimme seurata muutaman päivän vanhoja metsäsuksien painamia uria, mutta hieman ennen Hevosjärveä jäljet erkanivat merkityltä polulta toisaalle. Tässä vaiheessa meillä oli edessämme samaisen viikon sankan lumipyryn jäljiltä täysin koskematon talven ihmemaa.





Maisemat olivat huikeat ja eteneminen  tunnelmallista, kun polkua ja reittimerkintöjä sai välillä hieman etsiskellä. Muutaman kerran jalka upposi polvea myöten lumeen, mutta liian rankkaa eteneminen ei missään vaiheessa ollut. Hetkellisesti matka koki niinkin extremen vaiheen, että päädyimme heittelemään rinkkoja, kun edessä solisi puro ja paksu lumikerros peitti vakaimman kulkuväylän. Ilman rinkkaa oli varmempaa säilyttää kengät kuivina ja löytää parhain ylityskohta. Kuorejärven rannalle päästyämme metsäsuksien jäljet näyttäytyivät jälleen ja jatkoivat matkaa kohti Kuorejärven laavua jäätä pitkin. Tässä vaiheessa päätimme taas seurata uria perille. Matkaa Heretystä Latokuusikon kautta kertyi noin neljä kilometriä ja aikaa kului pari tuntia lukuisat kuvaus- ja maisemien ihasteluhetket mukaan luettuna.




Perille Kuorejärven laavulle päästyämme meitä odotti valmis nuotio ja saimme yllätykseksemme todeta, ettemme olleet ainoat, jotka olivat päättäneet nauttia talviyöstä luonnon keskellä. Paria tuntia aikaisemmin paikalle oli saapunut luonnon rauhaa arvostava mies ja leiriytynyt laavulle telttansa kanssa.  Vaihdoimme kuulumiset ja siirryimme puuhommiin. Kuorejärvellä liiteri ammotti tyhjyyttään lukuun ottamatta miehen juuri tekemiä halkoja, mutta ulkopuolella odotti isot puupinot sahaamista ja hakkaamista. Tämä sopi meille, huomioon ottaen kylmät olosuhteet, ja illan mittaan kävimmekin jokainen vuorollaan lämmittelemässä puutöiden parissa. Illan päätteeksi puita olikin kertynyt jo muutaman seuraavankin retkeilijän tarpeisiin. Allekirjoittaneen sahaustaidotkin alkavat näemmä olemaan jo hieman kehittyneet edellisiin vuosiin verrattuna, kun saha kulki puun läpi kohtisuorassa!







Illalla metsän pimeys ja kirkas taivas toivat esiin mielettömän tähtitaivaan, jossa Linnunratakin oli nähtävissä. Ilta kului nuotion ääressä rennosti jutustellen ja nuotioruoasta nauttien. Talviolosuhteet eivät houkutelleet mitään monimutkaista ruokaa valmistamaan, vaikka siihen tykkäänkin usein panostaa. Nuotiomakkara, sekä leivät sulatejuustolla ja meetvurstilla olivat yksinkertaisuudestaan huolimatta kuitenkin herkullisia ja pitivät nälän helposti poissa. Lämmin vesi porisi koko ajan trangian kattilassa nuotiolla kaakaota ja teetä varten. Omaa vettä mukana oli yhteensä noin kolme litraa, jonka lisäksi sulatimme välillä vielä puuterina olevaa luntakin. Nuotiolla veteen tarttui yllättäen hyvin savun katkuinen maku, liekö syy ollut kosteissa savuttavissa puissa vai lumessa, sekin kuulemma voi palaa pohjaan! Aina oppii uutta.



Vaikka pakkanen kiristyi sääennusteista poiketen kylmimmillään 16 asteeseen, ei kylmyys päässyt valloille missään vaiheessa. Välillä tuli toki hieman viileämpi, mutta pieni liikuntatuokio karkotti sen helposti. Riittäväksi vaatetukseksi riitti lopulta merinovilla- ja fleecekerrastot ja toppavaatteet. Myöhemmin illalla lisäsin vielä kevytuntuvatakin. Talvimakuupussia en omista, joten mukaan päätyi +8 ja +0 comfort-arvot omaavat makuupussit. Tämä yhdistelmä osoittautui hyvinkin pian makuupusseihin päästyä jopa turhankin lämpimäksi. Ilman kerrastoja tarkeni aamuyöhön asti, jolloin pieni viileys iski ja lisäsin merinovillakerraston, parin tunnin kuluttua vielä fleecet. Kylmä ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa, vaikka pakkanen pysytteli koko yön 16 asteessa. Kylmyyttä poissa piti myös Therm-a-Restin NeoAir Xtherm, jonka alla oli vielä Trekmatesin Thermo Blanket. Näillä varusteilla olisi pärjännyt helposti kylmemmissäkin olosuhteissa.



Aamu valkeni aurinkoisena ja luvassa oli toinen erittäin kaunis päivä. Aamupalaksi olimme varanneet puuroa, mutta kylmät olosuhteet eivät innostaneet sen valmistamiseen. Koska leipiä oli edelleen jäljellä, sekä Lämmin kuppi kanakeittoa, pärjäsimme hyvin niilläkin. Jatkossa aionkin pitää talviretkiruokailun mahdollisimman simppelinä, koska etenkään kattiloiden ja pannujen tiskaaminen kirpeällä pakkassäällä ei houkuttele.



Aamupuuhien jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti Herettyä Kannuslahden kautta. Edellisenä päivänä Kuorejärvelle saapunut mies oli tullut tätä kautta suksilla ja päätimme seurata hänen jälkiään Kuorejärven jään poikki. Lumen alla aiemmin jään pinnalle päässyt vesi oli hieman jäätynyt ja tuo pinta rikkoutui jokaisella askeleella. Tämä sai oman sydämeni hakkaamaan vimmatusti jäihin putoamisen pelossa, vaikka todellista vaaraa ei ollutkaan. Helpotus oli kuitenkin suuri, kun vihdoin rantauduimme. Loppumatka kului  edelleen täysin pakahtuneena talvisen luonnon kauneudesta. Kannuslahden sillalla maisemat vaativat pientä pysähdystä ja kaakaohetkeä. Yhteensä reilun tunnin kävelyn jälkeen olimme jälleen Heretyssä. Matkaa kertyi reilu kaksi kilometriä.







Reissu oli kaikin puolin todella onnistunut, eikä jäänyt varmastikaan viimeiseksi talviyöreissuksi. Aikaisempina vuosina yön yli reissut ovat jääneet tauolle pakkasten alkaessa, mutta nyt nekin osoittautuivat täysin mahdollisiksi. Kireimmät pakkasyöt joutuvat ehkä kuitenkin vielä hetken odottamaan tätä retkeilijää. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti