13.4.2018

YÖRETKI LIESJÄRVEN JA TORRONSUON KANSALLISPUISTOIHIN

Edellisestä metsässä vietetystä yöstä Isojärvellä oli kulunut jo pari kuukautta ja se alkoi tuntua liian pitkältä ajalta. Mökkiviikonloppu kasvatti kaipuuta metsään entisestään ja ryhdyinkin heti retkiseuran etsintään. Se ei kuitenkaan meinannut tuottaa tällä kertaa tulosta ja koska pienelle vaellukselle oli päästävä, päätin haastaa itseni ja kokeilla ensimmäistä kertaa yöretkeilyä yksin. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin lähtöä edeltävänä iltana, kun sattumalta törmäsin eräässä Facebookin retkeilyryhmässä ilmoitukseen, jossa kaivattiin retkeilyseuraa lähes samanlaisin suunnitelmin kuin omani olivat. Vastasin ilmoitukseen ja seuraavana päivänä suuntasimmekin yhdessä kohti Tammelaa Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin.




Pienen kiertotien kautta pääsimme lopulta perille Liesjärvelle kahden aikaan päivällä. Matka kului nopeasti retkeilykokemuksia jakaen ja korvan taakse jäi monta hyvää vinkkiä vierailun arvoisista retkikohteista. Lähiaikoina retken kohteeksi valikoituu ainakin Siikanevan soidensuojelualue Ruovedellä.




Koska Liesjärvellä ei pidempiä rengasreittejä ole ja olimme perillä vasta iltapäivällä, päätimme kiertää aluetta ensin päiväreppujen kanssa ja suunnata myöhemmin illalla rinkkojen kera yöpaikalle. Auton jätimme Pirttilahden parkkipaikalle, josta suuntasimme Kyynäränharjulle. Etenkin sulan maan aikaan Liesjärven ja Kyynäränjärven väliin jäävä kapea harju on upea ja ihasteltavaa riittää reilun kilometrin ajan. Maisemat olivat toki kohdillaan myös näin keväällä, molempien järvien ollessa vielä jäässä. Veden virtausta sai ihastella Kyynäränharjun sillalla, jonka kohdalla järvet yhdistyvät.




Harjulta jatkoimme matkaa lyhintä reittiä Korteniemen perinnetilalle, nälkäkin alkoi tässä vaiheessa jo olla suuri. Perinnetila on säilynyt ennallaan jo sadan vuoden ajan ja kesäaikaan siellä eletäänkin ajan hengen mukaan. Silloin pihamaalla ja sen lähialueilla voi nähdä muun muassa hevosia, lampaita ja kanoja. Meidän vierailumme aikana tila nukkui kuitenkin vielä talviuntaan. Seuraava kerta on ajoitettava niin, että entisajan tunnelmasta pääsee todella nauttimaan. Pihapiiriin rakennuksiin kuului myös savusauna, jonka katto oli koristeltu koivun tuohin.






Paluumatka Korteniemestä Pirttilahteen eteni maisemareittiä, kun kiersimme Ahonnokan ja Pitkäkärjen kautta. Ahonnokasta avautuivat maisemat pitkälle Liesjärven ylle. Pääosin maisemat olivat edelleen vielä hyvin lumisia, mutta paikka paikoin kevät teki jo tuloaan. Kyynäränharjun sillalla pysähdyimme jälleen nauttimaan veden solinasta ja seuraamaan neljän sorsapariskunnan illanviettoa. Sillalta vähän matkaa edettyämme kaksi joutsenta saapuivat sorsien seuraan ja hetken aikaa saimme todistaa joutsenten mahtailevaa näytöstä sorsien keskuudessa.






Päiväretkelle matkaa kertyi noin kolmetoista kilometriä. Autolle päästyämme ilta oli edennyt jo niin pitkälle, että päätimme siirtää auton Sikomäen parkkipaikalle, josta matkaa laavulle oli vain kilometri. Näin saimme aikaa nauttia rauhallisesta illasta Peukalolammin laavulla. Alunperin tarkoituksenamme oli viettää yö Kaksvetisen kodassa, mutta kodan tilapäisen käyttökiellon vuoksi majapaikaksi valikoituikin laavu.






Tähän mennessä olimme selvinneet reissusta vaelluskengillä, joiden vedenpitävyys oli jo parhaat päivänsä nähneet. Pari sataa metriä autolta edettyämme  laavua kohti jouduimme kuitenkin nöyrtymään ja palaamaan autolle hakemaan saappaita, sillä pitkospuut olivat muutaman metrin matkalta veden vallassa, eikä kiertotietä ollut tarjolla. Laavulle päästyämme vuorossa oli ensimmäisenä nuotion sytytys ennen illan pimenemistä. Koko reissun aikana kahden nuotion sytyttämiseen kului kaksi tulitikkua, hyvä mä! Ilta jatkui puutöiden, ruoan ja rennon jutustelun merkeissä. Tunnelmaa valaisivat nuotion lisäksi tuikkukynttilät, jotka retkiseurani oli ilahduttavasti ottanut mukaansa. Tällaisia pieniä retkitunnelmaa entisestään nostattavia niksejä on kiva poimia talteen muilta retkeilijöiltä. :)



Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä ihastelemassa pakkasyön mieletöntä tähtitaivasta ja hiljaisuutta Peukalolammin jäällä. Samalla mietin itsekseni, että onneksi retkiseuraa lopulta kuitenkin löytyi, sillä yksin yön pimeydessä olisi saattanut jokunen pelon tunne hiipiä mieleen. Joku kerta aion kuitenkin vielä yksinvaelluksenkin toteuttaa.




Yön  aikana mittari painui kylmimmillään noin seitsemään pakkasasteeseen ja tällä kertaa juuri sopiva nukkumislämpötila toteutui +0 kolmen vuodenajan makuupussilla peittona vielä toinen hieman viileämpi kolmen vuodenajan pussi. Makuupussin lämmöstä tuijottelin vielä pitkän tovin pimeässä näkyvää mäntymetsän siluettia, jonka takana välkkyivät kymmenet tähdet. Nämä ovat juuri niitä kokemuksia, joiden vuoksi retkeilen. Siinä hetkessä en olisi voinut olla onnellisempi.





Aamulla illan tunnelmat vielä toistivat itseään, kun silmät avattuani sain ihastella samaista mäntymetsää, jonka latvusto paistatteli auringonpaisteessa sinistä taivasta vasten. Rauhallisen aamun jälkeen matkasimme takaisin autolle mukanamme myös muovipussillinen aikaisemmilta laavulla retkeilijöiltä jääneitä roskia. Todella toivon, että roskat olivat tällä kertaa vain unohtuneet, vaikka toisinaan on pöyristyttävää, kuinka piittaamatonta käytöstä luontoa kohtaan välillä tulee vastaan.



Ennen Torronsuolle siirtymistä päätimme vielä pysähtyä Pirttilahden pysäköintialueelle ja kiertää Hyypiön kierroksen, sillä tiesin että täälläkin olisi luvassa hienoja näköaloja. Sitä ne olivatkin, vaikkakin luonnonrauhaa häiritsivät hieman valtatieltä näkyvä ja meluava liikenne.





Torronsuon kansallispuisto sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Liesjärvestä. Pinta-alaltaan Torronsuo on Liesjärveä suurempi, mutta merkittyjä reittejä kansallispuistossa on vain muutama kilometri. Hyvänä talvena hiihtolatuja voi kuitenkin olla useampi kymmen. Arkenakin Torronsuo näytti olevan suosittu retkikohde, sillä saapuessamme paikalla oli useita autoja.






Kevät oli suolla jo pitkällä ja aurinko porotti lämpöisesti. Soiden laakeus, sen mukanaan tuoma tyyneys ja harvakseltaan kasvavien kitukasvuisten puiden lomassa pujottelevat pitkospuut ovat niitä syitä, miksi rakastan soita. Torronsuo oli tähän mennessä vierailemistani soista ehdottomasti suurin ja tunnelmat myös sen mukaiset. Pysähdyimme viettämään lounastaukoa keskellä suota sopivan pitkospuulevennyksen osuessa kohdalle. Lounaspaikka jälleen 10/10 ja maisemat maustoivat hieman heikommankin retkiruoan herkulliseksi.





Päiväretkelle matkaa tuli noin seitsemän kilometriä, kun vierailimme Kiljamosta reilun kolmen kilometrin päässä sijaitsevalla louhoksella. Matkalle sattui yksi hieman kosteampi kohta, kun pitkospuut uivat useamman metrin matkalta vedessä. Onneksi olimme lähteneet matkaan kumisaappailla. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Kiljamon näkötornille, josta avautuivat näköalat pitkälle Torronsuon laidoille.





Retki Torronsuolle oli ensimmäiseni ja samalla kertyi yksi rasti lisää kierrettyjen kansallispuistojen listalle. Liesjärvellä retkeilin jo toista kertaa ja paikasta on ehdottomasti tullut suosikkikansallispuistoni Tampereen lähialueilla. Harju, perinnetila ja hienot näköalat yhdessä vieressä sijaitsevan Torronsuon kanssa ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Suosittelen lämpimästi!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti