Edellisestä metsässä vietetystä yöstä Isojärvellä oli kulunut jo pari
kuukautta ja se alkoi tuntua liian pitkältä ajalta. Mökkiviikonloppu kasvatti
kaipuuta metsään entisestään ja ryhdyinkin heti retkiseuran etsintään. Se ei
kuitenkaan meinannut tuottaa tällä kertaa tulosta ja koska pienelle
vaellukselle oli päästävä, päätin haastaa itseni ja kokeilla ensimmäistä kertaa
yöretkeilyä yksin. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin lähtöä edeltävänä iltana,
kun sattumalta törmäsin eräässä Facebookin retkeilyryhmässä ilmoitukseen, jossa
kaivattiin retkeilyseuraa lähes samanlaisin suunnitelmin kuin omani olivat. Vastasin
ilmoitukseen ja seuraavana päivänä suuntasimmekin yhdessä kohti Tammelaa Liesjärven
ja Torronsuon kansallispuistoihin.
Pienen kiertotien kautta pääsimme lopulta perille Liesjärvelle kahden
aikaan päivällä. Matka kului nopeasti retkeilykokemuksia jakaen ja korvan
taakse jäi monta hyvää vinkkiä vierailun arvoisista retkikohteista. Lähiaikoina
retken kohteeksi valikoituu ainakin Siikanevan soidensuojelualue Ruovedellä.
Koska Liesjärvellä ei pidempiä rengasreittejä ole ja olimme perillä vasta
iltapäivällä, päätimme kiertää aluetta ensin päiväreppujen kanssa ja suunnata
myöhemmin illalla rinkkojen kera yöpaikalle. Auton
jätimme Pirttilahden parkkipaikalle, josta suuntasimme Kyynäränharjulle.
Etenkin sulan maan aikaan Liesjärven ja Kyynäränjärven väliin jäävä kapea harju
on upea ja ihasteltavaa riittää reilun kilometrin ajan. Maisemat olivat toki
kohdillaan myös näin keväällä, molempien järvien ollessa vielä jäässä. Veden
virtausta sai ihastella Kyynäränharjun sillalla, jonka kohdalla järvet
yhdistyvät.
Harjulta jatkoimme matkaa lyhintä reittiä Korteniemen perinnetilalle,
nälkäkin alkoi tässä vaiheessa jo olla suuri. Perinnetila on säilynyt ennallaan
jo sadan vuoden ajan ja kesäaikaan siellä eletäänkin ajan hengen mukaan.
Silloin pihamaalla ja sen lähialueilla voi nähdä muun muassa hevosia, lampaita
ja kanoja. Meidän vierailumme aikana tila nukkui kuitenkin vielä talviuntaan.
Seuraava kerta on ajoitettava niin, että entisajan tunnelmasta pääsee todella
nauttimaan. Pihapiiriin rakennuksiin kuului myös savusauna, jonka katto oli
koristeltu koivun tuohin.
Paluumatka Korteniemestä Pirttilahteen eteni maisemareittiä, kun kiersimme
Ahonnokan ja Pitkäkärjen kautta. Ahonnokasta avautuivat maisemat pitkälle
Liesjärven ylle. Pääosin maisemat olivat edelleen vielä hyvin lumisia, mutta
paikka paikoin kevät teki jo tuloaan. Kyynäränharjun sillalla pysähdyimme
jälleen nauttimaan veden solinasta ja seuraamaan neljän sorsapariskunnan
illanviettoa. Sillalta vähän matkaa edettyämme kaksi joutsenta saapuivat
sorsien seuraan ja hetken aikaa saimme todistaa joutsenten mahtailevaa näytöstä
sorsien keskuudessa.
Päiväretkelle matkaa kertyi noin kolmetoista kilometriä. Autolle päästyämme
ilta oli edennyt jo niin pitkälle, että päätimme siirtää auton Sikomäen
parkkipaikalle, josta matkaa laavulle oli vain kilometri. Näin saimme aikaa
nauttia rauhallisesta illasta Peukalolammin laavulla. Alunperin
tarkoituksenamme oli viettää yö Kaksvetisen kodassa, mutta kodan tilapäisen
käyttökiellon vuoksi majapaikaksi valikoituikin laavu.
Tähän mennessä olimme selvinneet reissusta vaelluskengillä, joiden
vedenpitävyys oli jo parhaat päivänsä nähneet. Pari sataa metriä autolta
edettyämme laavua kohti jouduimme
kuitenkin nöyrtymään ja palaamaan autolle hakemaan saappaita, sillä pitkospuut
olivat muutaman metrin matkalta veden vallassa, eikä kiertotietä ollut
tarjolla. Laavulle päästyämme vuorossa oli ensimmäisenä nuotion sytytys ennen
illan pimenemistä. Koko reissun aikana kahden nuotion sytyttämiseen kului kaksi
tulitikkua, hyvä mä! Ilta jatkui puutöiden, ruoan ja rennon jutustelun
merkeissä. Tunnelmaa valaisivat nuotion lisäksi tuikkukynttilät, jotka
retkiseurani oli ilahduttavasti ottanut mukaansa. Tällaisia pieniä
retkitunnelmaa entisestään nostattavia niksejä on kiva poimia talteen muilta
retkeilijöiltä. :)
Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä ihastelemassa pakkasyön mieletöntä
tähtitaivasta ja hiljaisuutta Peukalolammin jäällä. Samalla mietin itsekseni,
että onneksi retkiseuraa lopulta kuitenkin löytyi, sillä yksin yön pimeydessä
olisi saattanut jokunen pelon tunne hiipiä mieleen. Joku kerta aion kuitenkin
vielä yksinvaelluksenkin toteuttaa.
Yön aikana mittari painui
kylmimmillään noin seitsemään pakkasasteeseen ja tällä kertaa juuri sopiva
nukkumislämpötila toteutui +0 kolmen vuodenajan makuupussilla peittona vielä
toinen hieman viileämpi kolmen vuodenajan pussi. Makuupussin lämmöstä
tuijottelin vielä pitkän tovin pimeässä näkyvää mäntymetsän siluettia, jonka
takana välkkyivät kymmenet tähdet. Nämä ovat juuri niitä kokemuksia, joiden
vuoksi retkeilen. Siinä hetkessä en olisi voinut olla onnellisempi.
Aamulla illan tunnelmat vielä toistivat itseään, kun silmät avattuani sain
ihastella samaista mäntymetsää, jonka latvusto paistatteli auringonpaisteessa
sinistä taivasta vasten. Rauhallisen aamun jälkeen matkasimme takaisin autolle
mukanamme myös muovipussillinen aikaisemmilta laavulla retkeilijöiltä jääneitä
roskia. Todella toivon, että roskat olivat tällä kertaa vain unohtuneet, vaikka
toisinaan on pöyristyttävää, kuinka piittaamatonta käytöstä luontoa
kohtaan välillä tulee vastaan.
Ennen Torronsuolle siirtymistä päätimme vielä pysähtyä Pirttilahden
pysäköintialueelle ja kiertää Hyypiön kierroksen, sillä tiesin että täälläkin
olisi luvassa hienoja näköaloja. Sitä ne olivatkin, vaikkakin luonnonrauhaa
häiritsivät hieman valtatieltä näkyvä ja meluava liikenne.
Torronsuon kansallispuisto sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä
Liesjärvestä. Pinta-alaltaan Torronsuo on Liesjärveä suurempi, mutta merkittyjä
reittejä kansallispuistossa on vain muutama kilometri. Hyvänä talvena
hiihtolatuja voi kuitenkin olla useampi kymmen. Arkenakin Torronsuo näytti
olevan suosittu retkikohde, sillä saapuessamme paikalla oli useita autoja.
Kevät oli suolla jo pitkällä ja aurinko porotti lämpöisesti. Soiden
laakeus, sen mukanaan tuoma tyyneys ja harvakseltaan kasvavien kitukasvuisten
puiden lomassa pujottelevat pitkospuut ovat niitä syitä, miksi rakastan soita.
Torronsuo oli tähän mennessä vierailemistani soista ehdottomasti suurin ja
tunnelmat myös sen mukaiset. Pysähdyimme viettämään lounastaukoa keskellä suota
sopivan pitkospuulevennyksen osuessa kohdalle. Lounaspaikka jälleen 10/10 ja
maisemat maustoivat hieman heikommankin retkiruoan herkulliseksi.
Päiväretkelle matkaa tuli noin seitsemän kilometriä, kun vierailimme
Kiljamosta reilun kolmen kilometrin päässä sijaitsevalla louhoksella. Matkalle
sattui yksi hieman kosteampi kohta, kun pitkospuut uivat useamman metrin
matkalta vedessä. Onneksi olimme lähteneet matkaan kumisaappailla.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä Kiljamon näkötornille, josta avautuivat
näköalat pitkälle Torronsuon laidoille.
Retki Torronsuolle oli ensimmäiseni ja samalla kertyi yksi rasti lisää
kierrettyjen kansallispuistojen listalle. Liesjärvellä retkeilin jo toista
kertaa ja paikasta on ehdottomasti tullut suosikkikansallispuistoni Tampereen
lähialueilla. Harju, perinnetila ja hienot näköalat yhdessä vieressä
sijaitsevan Torronsuon kanssa ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Suosittelen
lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti