SIIKANEVAN SOIDENSUOJELUALUE

Edeltävänä iltana en vielä aavistanutkaan, että vuorokautta myöhemmin olisin tutustunut taas uuteen luontokohteeseen, tai oikeastaan jopa kahteen. Uni maittoi pitkään valmistumisjuhlien jälkeisenä aamuna ja herkullinen brunssi syntyi juhlatarjoilujen tähteistä. Sen enempää suunnitelmia päivälle ei ollut, kunnes sain spontaanin ehdotuksen kesäpäivän viettämisestä päiväretken parissa. Puoli tuntia myöhemmin eväät olivat jo repussa ja suunnitelma valmis toteutettavaksi. Ensimmäinen ehdotus retkikohteesta oli Helvetinjärven kansallispuisto, mutta samalla muistin kaverini suosituksen lähellä sijaitsevasta Siikanevan soidensuojelualueesta Ruovedellä. Paikka oli minulle entuudestaan tuntematon ja Siikanevan kymmenen kilometrin rengasreitti olisi juuri päiväretkeilyyn sopiva. Ja minähän rakastan soita, joten suunta oli selvä.

Ennen Siikanevalle saapumista päädyimme hetken mielijohteesta vierailemaan Haralanharjun näkötornissa.  Tampereen ja Jyväskylän väliä moneen kertaan reissanneena olen usein huomioinut Kangasalan kohdalla sijaitsevan opastusmerkin Haralanharjulle, mutta kertaakaan auto ei vielä ennen tätä päivää ollut sinne kääntynyt. Näkötorni sijaitsee vain kolmen kilometrin matkan päässä ysitieltä ja maisemien puolesta suosittelen ehdottomasti vierailemaan paikalla seuraavalla ohikulkumatkalla. Näkötorni on aina avoinna vierailijoille euron sisäänpääsymaksulla. Tornin juurella sijaitsee Sakari Topeliuksen muistomerkki ja ylhäältä tornista avautuvat näköalat kauas Vesijärven yli. Ihastelimme hetken maisemia ja perhosten lentelyä kelon ympärillä, kunnes jatkoimme matkaa kohti Siikanevaa.

Aloitimme retken Kilpilammin pysäköintialueelta ja päätimme kiertää reitin myötäpäivään. Heti ensimmäiseksi esiin oli kaivettava hyttysmyrkky, sen verran monta hyttystä oli saman tien kimpussa. Muutaman ensimmäisen kilometrin ajan reitti kulki suon laidalla kumpareisessa kangasmetsässä ja hyttysten lisäksi matkaa ilahduttivat ympärillä pörräävät mehiläiset. Askel kulkikin rivakasti ja maisemia ei tässä vaiheessa vielä juurikaan pysähdytty ihastelemaan. Lopulta reitti saapui ensimmäiselle pitkostetulle suo-osuudelle ja hyönteiset olivat tiessään. Jatkoimme matkaa vielä muutaman sata metriä Vähäjärvenmaan tulentekopaikalle viettämään pientä suklaataukoa.

Tulentekopaikalta reitti eteni suon keskellä välillä läpi metsäsaarekkeiden, joita koristivat useat vanhat kiertyneet kelot. Matkamme keskeytti ja pelästytti metsästä vastaan juossut koira, jonka omistajat myös varoittelivat pitkospuilla aurinkoa ottaneesta kyystä. Onneksemme se oli kuitenkin meidän edestämme jo ehtinyt vaihtaa paikkaansa. Ilta-auringon paisteessa nautimme suon avarasta maisemasta ja täydellisestä hiljaisuudesta, jonka rikkoi vain surumielisellä ääntelyllä suon siivekäs asukas. Niin lähelle lintu ei paikan vaihdoksillaan uskaltautunut, jotta olisimme voineet sen tunnistaa. Seuraavaa reissua varten täytyykin ehkä hankkia jonkinlaiset retkikiikarit, jotta lintujen tunnistustaidot pääsisivät kehittymään.

Illallista pysähdyimme nauttimaan Jaarikanmaan laavulle. Laavu sijaitsee korkean kallion päällä ja tarjoaa siten komeat maisemat Siikanevalle. Nuotion sytyttäminen ei tullut tietenkään kyseeseen näin kuivana aikana, joten ruoka valmistui nopeasti trangialla keitellen. Samaan aikaan laavun viereen nousi hätämajoite laavukankaasta harjoitusmielessä. Ruokalistalla oli tällä kertaa jääkaapin jämillä höystetty mausteinen riisipata näkkileivän kera sekä raparperipiirakka jälkiruokana. Maisemat, ruoka ja seura olivat jälleen kerran kohdillaan, joten eipä tätäkään päivää olisi paremmin voinut viettää. Iltahämärässä ylitimme vielä viimeiset tupasvillojen koristamat suoalueet, kunnes lopulta saavuimme takaisin autolle. Hyttysen pistoja kertyi joka raajaan, mutta takana oli mitä täydellisin viikonloppu.