10.11.2018

SIPOONKORVEN KANSALLISPUISTO

Eräänä syyskuisena viikonloppuna oli aika tutustua jälleen yhteen uuteen kansallispuistoon. Tällä kertaa vuorossa oli Sipoonkorven kansallispuisto, aivan Sipoon ja Vantaan rajan tuntumassa. Etukäteen odotukset kansallispuistosta olivat hieman ristiriitaiset, toisaalta monessa kansallispuistossa jo vierailleena odotin aikaisempien tapaan kokevani luonnon rauhaa ja upeita maisemia, mutta Sipoonkorven sijainti vilkkaalla pääkaupunkiseudulla sai minut epäilemään näiden toteutumista. Oman kokemukseni osalta paikka ei tällä kertaa vakuuttanut minua muiden kansallispuistojen veroisesti, vaikka päiväretkestä hyvä tulikin.









Automatka Vantaalta Flatbergetin parkkipaikalle oli hämmästyttävän lyhyt, vain parikymmentä minuuttia. Parkkipaikalla oli kymmenittäin autoja, joten parasta luonnon rauhaa ei tälle retkelle ollut luvassa, mutta onneksi metsässä on tilaa kaikille. Reitiksi valitsimme noin viiden kilometrin pituisen Kalkinpolttajan polun, joka kulki kallioilta metsä- ja peltomaisemiin. Ensimmäisenä reitillä saimme katsastaa maisemat Högbergetin laelta. Pari kilometriä myöhemmin polku vei potentiaaliseen sienimetsään, jonne hajaannuimmekin kaikki sienisaaliin toivossa. Reilu puoli tuntia myöhemmin kasassa oli komea saalis suppilovahveroista. Ne sopivat paremmin kuin hyvin lounaamme raaka-aineeksi, joten jatkoimme matkaa kohti Kalkkiruukin laavua. Matkalla onnistuin myös rikkomaan puhelimeni näytön, tippumisen hetkellä ensisijaisen suojelun kohteena olivat sienet, kännykästä viis. Laavulle saavuttuamme paikalla oli melko paljon porukkaa, joten siirryimme valmistamaan lounasta hieman sivummalle kalliolle. Päiväretkillä yksi parhaimmista asioista on se, että retkiruokaan voi halutessaan panostaa hieman enemmän. Tällä kertaa luvassa olikin kaupan tuorepastaa kermaisella kaurajauhiskastikkeella, parmesanilla ja tietenkin voissa paistettujen suppilovahveroiden kera. Lisukkeeksi vielä patonkia pestolla. Täydellistä retkigourmeta. Jälkiruoaksi keitimme pannukahvit siitä pitäville, eikä irtokarkkeja unohdettu tälläkään kertaa. Metsäinen retkiruokahetki trangian ääressä ihastutti erityisesti turkkilaista retkiseuraamme, jolle kokemus oli varmasti ainutkertainen.



Ruokailun jälkeen oli aika jatkaa matkaa takaisin autolle ja päättää Sipoonkorven vierailu. Vaikka kaupungin läheisyys ja liikenteen melu hieman häiritsivätkin omaa retkeilykokemustani, on kuitenkin hienoa, että tällaisia retkeilymahdollisuuksia on myös pääkaupunkiseudulla ja helposti saavutettavissa, Sipoonkorven eteläosaan pääsee nimittäin vaivattomasti julkista liikennettä hyödyntäen. Se on valitettavan harvinaista herkkua monen muun kansallispuiston yhteydessä. Päiväretken aikana ehdimme tutustumaan vasta yhteen osaan kansallispuistosta, joten ehkäpä annan paikalle vielä uuden mahdollisuuden tulevaisuudessa. Kesällä se näyttäytyisi varmasti eri valossa.  





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti