Eräänä syyskuisena
viikonloppuna oli aika tutustua jälleen yhteen uuteen kansallispuistoon. Tällä
kertaa vuorossa oli Sipoonkorven kansallispuisto, aivan Sipoon ja Vantaan rajan
tuntumassa. Etukäteen odotukset kansallispuistosta olivat hieman
ristiriitaiset, toisaalta monessa kansallispuistossa jo vierailleena odotin
aikaisempien tapaan kokevani luonnon rauhaa ja upeita maisemia, mutta
Sipoonkorven sijainti vilkkaalla pääkaupunkiseudulla sai minut epäilemään
näiden toteutumista. Oman kokemukseni osalta paikka ei tällä kertaa vakuuttanut
minua muiden kansallispuistojen veroisesti, vaikka päiväretkestä hyvä tulikin.
Automatka Vantaalta
Flatbergetin parkkipaikalle oli hämmästyttävän lyhyt, vain parikymmentä
minuuttia. Parkkipaikalla oli kymmenittäin autoja, joten parasta luonnon rauhaa
ei tälle retkelle ollut luvassa, mutta onneksi metsässä on tilaa kaikille.
Reitiksi valitsimme noin viiden kilometrin pituisen Kalkinpolttajan polun, joka
kulki kallioilta metsä- ja peltomaisemiin. Ensimmäisenä reitillä saimme
katsastaa maisemat Högbergetin laelta. Pari kilometriä myöhemmin polku vei
potentiaaliseen sienimetsään, jonne hajaannuimmekin kaikki sienisaaliin
toivossa. Reilu puoli tuntia myöhemmin kasassa oli komea saalis
suppilovahveroista. Ne sopivat paremmin kuin hyvin lounaamme raaka-aineeksi,
joten jatkoimme matkaa kohti Kalkkiruukin laavua. Matkalla onnistuin myös
rikkomaan puhelimeni näytön, tippumisen hetkellä ensisijaisen suojelun kohteena
olivat sienet, kännykästä viis. Laavulle saavuttuamme paikalla oli melko paljon
porukkaa, joten siirryimme valmistamaan lounasta hieman sivummalle kalliolle.
Päiväretkillä yksi parhaimmista asioista on se, että retkiruokaan voi
halutessaan panostaa hieman enemmän. Tällä kertaa luvassa olikin kaupan
tuorepastaa kermaisella kaurajauhiskastikkeella, parmesanilla ja tietenkin
voissa paistettujen suppilovahveroiden kera. Lisukkeeksi vielä patonkia
pestolla. Täydellistä retkigourmeta. Jälkiruoaksi keitimme pannukahvit siitä
pitäville, eikä irtokarkkeja unohdettu tälläkään kertaa. Metsäinen
retkiruokahetki trangian ääressä ihastutti erityisesti turkkilaista
retkiseuraamme, jolle kokemus oli varmasti ainutkertainen.
Ruokailun jälkeen oli aika
jatkaa matkaa takaisin autolle ja päättää Sipoonkorven vierailu. Vaikka
kaupungin läheisyys ja liikenteen melu hieman häiritsivätkin omaa
retkeilykokemustani, on kuitenkin hienoa, että tällaisia retkeilymahdollisuuksia
on myös pääkaupunkiseudulla ja helposti saavutettavissa, Sipoonkorven
eteläosaan pääsee nimittäin vaivattomasti julkista liikennettä hyödyntäen. Se
on valitettavan harvinaista herkkua monen muun kansallispuiston yhteydessä.
Päiväretken aikana ehdimme tutustumaan vasta yhteen osaan kansallispuistosta,
joten ehkäpä annan paikalle vielä uuden mahdollisuuden tulevaisuudessa. Kesällä
se näyttäytyisi varmasti eri valossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti