KESÄLOMA-ROADTRIP OSA 4: ABISKON KAUTTA SUOMEEN

Vaelluspäivät Norjassa olivat ohi, sillä lomapäivät alkoivat käydä vähiin ja matkaa kotiin oli vielä rutkasti. Haikein mielin jätimme Senjan ja Norjan vuoret taaksemme. Päivät olivat kuluneet aivan liian nopeasti ja nähtävää olisi ollut vielä viikoiksi. Retkeilypäivät Norjassa olivat kuitenkin tarjonneet niin upeita maisemia, ettemme voineet olla muuta kuin tyytyväisiä. Vaikka kotimatka alkoikin, loma ei suinkaan ollut vielä ohi. Takaisin Tampereelle ei aivan hetkessä ajettaisi ja meillä oli vielä muutama päivä aikaa käytettäväksi matkan varrelta löytyvissä retkeilykohteissa. Vaihtelu  virkistää, joten päätimme ajaa takaisin Suomeen Ruotsin halki. Päivä oli kulunut jo illan puolelle, kun aloitimme kolmen päivän kotimatkan Senjasta, joten kovin pitkälle ei illan aikana ollut vielä mahdollista päästä. Reittimme kulkisi Ruotsin puolella Abiskon kansallispuiston läpi, johon ajomatkaa oli reilu kolme tuntia. Tämä sopi aikatauluihimme paremmin kuin hyvin, joten päätimme tehdä pikavisiitin omalta osaltani ensimmäiseen Suomen ulkopuolella sijaitsevaan kansallispuistoon. 

Matkalla pysähdyimme vielä Norjan puolella illallistauolle, jota päädyimme sattumalta valmistamaan erään eläinpuiston parkkipaikalle. Illallisen päätteeksi pääsimme vielä rapsuttelemaan ja ruokkimaan parkkipaikan viereisessä aitauksessa olleita lampaita. Perille Abiskon kansallispuistoon pääsimme vasta keskiyöllä, joten siirryimme heti luontokeskuksen viereiselle telttailualueelle nukkumaan. Meillä oli onneksi koko seuraava päivä aikaa tutustua kansallispuistoon, joka toki riitti vain pintaraapaisuun kaikesta siitä, mitä Abiskolla olisi ollut tarjottavanaan. Aamulla päätimme ottaa kaiken hyödyn irti lyhyestä vierailustamme ja suunnata nauttimaan aamupalaa Abiskojåkkan kanjonin lyhyelle rengasreitille. Näyttävä kanjoni helpolla saavutettavuudellaan on ymmärrettävästi yksi kansallispuiston suurimmista nähtävyyksistä. Esitteen mukaan se on myös yksi syy, jonka ansiosta Abiskosta on ylipäänsä tullut kansallispuisto. Jäimme keittämään aamupuuroa reitin varrelle ja samalla askartelimme pienen matkamuiston lomastamme. Vaikka kanjoni oli hieno nähtävyys, ei se jostain syystä meitä tuona aamuna kuitenkaan vakuuttanut. Oikeastaan asenteemme koko Abiskon kansallispuistoa oli alkupäivän ajan melko negatiivinen. Ehkä syynä oli pieni väsymys ja jonkin asteinen maisemaähky, jonka ohella Norjan luonto oli asettanut riman melko korkealle. Toisaalta myös kansallispuiston väenpaljous ja luontokeskuksen läheisyydestä löytyvät ravintola- ja majoituspalvelut eivät edesauttaneet toivottua kokemusta luonnonrauhasta. Sanoisin kuitenkin, että syy oli täysin meissä ja loppupäivästä olimme jo sitä mieltä, että maisemat olivat olleet hienoja ja Abisko ansaitsisi ehdottomasti jonain päivänä vielä pidemmänkin vierailun. 

Aamupalan jälkeen paransimmekin hieman asennettamme ja valitsimme päivän varsinaiseksi retkikohteeksi läheisen Njullatunturin. Vaihtoehtoja päiväretkeksi oli muutamia, mutta halusimme ottaa vastaan vielä yhden huipulle vaeltamisen tarjoaman fyysisen haasteen, sillä loman päätyttyä sellaiseen ei hetkeen tarjoutuisi mahdollisuutta. 1164 metriä meren pinnan tason yläpuolelle nousevan tunturin huipulle oli matkaa luontokeskukselta vajaa kuusi kilometriä ja lähtökorkeutena reilut 300 metriä, joten luvassa oli sopivan rankka päivätreeni. Rinteen puoliväliin olisi toki päässyt nopeasti tuolihissin kyydissä, mutta sitä vaihtoehtoa emme tietenkään halunneet hyödyntää. Reippaina lähdimme nousemaan kohti huippua polkuja pitkin. Hymy hyytyi nopeasti, kun ensimmäisen jyrkemmän nousun alettua molempien pohkeita jo kramppasi. Loman aikana aikaisemmin huiputetut vuoret ja tunturit tuntuivat jaloissa. Rauhallisesti edeten alkukankeus saatiin kuitenkin selätettyä ja matka jatkui hieman leppoisammin. Nousun alkuosuus kulki rinteellä virtaavan joen vasemmalla puolella ja puurajan päättyessä joki olisi pitänyt ylittää. Emme kuitenkaan huomanneet reittimerkintöjä tässä kohtaa ja vasta jonkin matkaa tunturipaljakalla edettyämme huomasimme olevamme jälleen reitin ulkopuolella. Tällä kertaa maasto ei onneksi ollut liian haastavaa ja pystyimme jatkamaan etenemistä. Pienen jyrkemmän kiipeilykohdan ja puron ylityksen jälkeen saavutimme rinteen puolivälissä sijaitsevan Sky Stationin omia polkujamme edeten.

Pidimme pienen evästauon, kunnes jatkoimme matkaamme kohti huippua. Huipun lähestyessä huomiomme kiinnittyi viereiseen Slåttatjåkka-tunturiin, jonka huippu kohosi parikymmentä metriä Njullaa korkeammalle. Oma rauha ja hieman haastavampi maasto sai meidät vaihtamaan sen kohteeksemme, vaikka itse hieman epäröin päätöstä Norjan Elvevollissa saatujen kokemuksien vuoksi. Tunturi ei kuitenkaan vastannut jyrkkyydeltään ja haastavuudeltaan läheskään Norjassa vaeltamiamme vuoria ja tunturin laelle patikoiminen sujui hyvin. Oikeastaan oli mukavan seikkailuhenkistä edetä omia polkuja ja etsiä parasta kulkuväylää huipulle. Nousuamme ilahduttivat myös muutamaan otteeseen rinteillä oleilleet porot. Maisemat huipulta olivat jälleen kerran upeat ja niihin oli hyvä päättää ulkomaanreissumme. Paluumatka alas eteni nopeasti ja puolivälissä pysähdyimme vielä Sky Stationin kahvilaan evästauolle. Kuin huomaamatta päivä oli jälleen vaihtunut illaksi, emmekä olleet vielä syöneet kunnon ruokaa. Autolla valmistimmekin ensin päivällisen, kunnes oli jälleen aika jatkaa kotimatkaa.

Tällä kertaa meillä ei ollut tiedossa mitään retkikohteita matkan varrelta, vaan toivoimme sopivan paikan ilmestyvän kohdallemme. Näin tapahtui muutaman tunnin ajomatkan kuluttua Ruotsin Lansjärvellä, jossa päätimme seurata opaskylttiä uimarannalle ja levähdyspaikalle. Päädyimme rauhallisen järven hiekkarannalle keskellä maaseutua. Aurinko oli juuri laskemassa ja paikalla oli lisäksemme matkailuauto ja yksi telttaileva pariskunta. Kyllähän tuollainen paikka yösijaksi kelpasi, joten pysäköimme auton ja pystytimme teltan rannalle puiden suojaan. Siirryimme evästämään rannalle katsellen auringonlaskun punnerruttamaa taivasta ja nautimme peilityynen järven tunnelmasta. Illan viilentyessä järven pinnalle muodostunut usva kohensi maisemia entisestään. Lopulta illan viileys pakotti meidät kuitenkin siirtymään makuupussien lämpöön nukkumaan.

Vaikka puuro minulle lähes joka aamu maittaakin, emme tällä kertaa jaksaneet jäädä rannalle aamupalaa kokkaamaan. Sen sijaan päätimme jatkaa kotimatkaa heti ja aamupalaa päädyimme syömään vasta Ruotsin Kainuussa, jossa teimme aamupalaostokset paikallisessa supermarketissa. Aamupuuro vaihtui siis patonkiin ja jogurttiin puistossa evästäen. Matka jatkui Haaparannan kautta Suomen puolelle ja trangiaruoan välttelyn jatkuessa päädyimme pikaruokalounaalle. Kotimatkaa ei ollut enää niin paljoa jäljellä, ettemmekö olisi voineet päästä kotiin vielä saman päivän aikana. En kuitenkaan ollut asennoitunut edellisiltana vielä siihen, että ilta olisi ollut loman viimeinen, joten halusin ehdottomasti viettää vielä yhden yön luonnossa lomaillen. Keskusteluissa kävimme läpi vaihtoehtoja aina Rokuan kansallispuistosta vuokramökkeihin ja Kalajoen hiekkasärkkiin, mutta loppujen lopuksi viimeisen illan kohteeksi valikoitui Retkipaikan avulla Vattajan hiekkadyynit Lohtajalla. Emme kaivanneet viimeiselle illalle enää juurikaan retkeilyä, vain kauniin paikan, jossa viettää iltaa. Viimeiselle illalle täytyi tietenkin hakea myös irtokarkkeja, kun olimme vihdoin saapuneet takaisin tähän irtokarkkien luvattuun maahan. Pysähdyimme siis vielä Kalajoella täydentämään ruokavarastojamme puolen kilon irtokarkkipussilla.

Mikäli itse mielit Vattajalle luonnon rauhaan, muista tarkistaa ajankohta Puolustusvoimien sivuilta, sillä osa alueesta on ahkerassa ammuntakäytössä. Meidän onneksemme ammunnat eivät juuri tuolloin olleet kuitenkaan käynnissä. Perille päästyämme etsimme sopivaa leiriytymispaikkaa, mutta emme meinanneet löytää paikan luontopolkuja yhtä laavua lukuun ottamatta. Laavu oli kuitenkin sen verran metsän keskellä, että maisemia merelle ei ollut, emmekä siten halunneet jäädä siihen. Helteinen päivä oli tuonut paikalle myös paljon uimareita, joten hiljaisimmasta päästä itse rantakaan ei vielä alkuillasta ollut. Tässä vaiheessa pienen  väsymyksenkin vaikutuksesta ärtymykseni kasvoi sen verran suureksi, että saatoin saada pienen kiukuttelukohtauksen. Lopulta päätimme pystyttää teltan rannan tuntumaan puiden katveeseen ja nöyränä pyysin anteeksi huonoa hetkeäni. Kun yöpaikka oli selvillä, pystyimme vihdoin  keskittymään maisemaan, joka oli satoja metrejä hiekkadyynien valloittamaa rantaviivaa. Otimme eväät mukaan rannalle, katselimme auringonlaskua ja kertasimme kaksi viikkoa kestänyttä lomaamme. Kyseinen ilta oli myös paljon puhutun verikuun ilta, mutta pilvisen sään vuoksi se jäi meiltäkin bongaamatta. Auringon laskettua ilma viileni nopeasti ja siirryimme telttaan pelaamaan korttia. Tähän oli hyvä päättää loman viimeinen ilta.

Aamulla hiekkadyynit houkuttelivat meitä vielä aamu-uinnille mereen. Illalla olimme kahlanneet lämpimässä merivedessä, mutta aamuksi veden lämpötila tuntui laskeneen ainakin kymmenellä asteella. Uintiretki jäi hyvin lyhyeksi, nilkat tuntuivat siltä kuin ne olisivat olleet syväjäässä jo muutaman sekunnin jälkeen. Virkistävä uintireissu oli kuitenkin hyvää palautumista reilun viikon aikana yli kolmetuhatta nousumetriä kokeneille jaloillemme. Uinnin jälkeen oli aika pakata auto viimeisen kerran ja suunnata kotiin. Kotiinpaluu aiheutti enimmäkseen haikeita fiiliksiä ja pohdintaa siitä, miten arkeen palaaminen onnistuisi. Kahden viikon ajan olimme kuitenkin tottuneet melko yksinkertaiseen elämään, jossa kaikki tarvittava oli autoon pakattuna ja olimme nauttineet olostamme toden teolla. Haikeutta aiheutti myös edessäni odottava reilun kuukauden mittainen karkkilakko, johon olin lupautunut kulutettuamme loman aikana yhteensä yli kolmen kilon edestä irtokarkkeja. Jokainen reissu tulee kuitenkin joskus päätökseensä ja reilun kolmentuhannen reissukilometrin jälkeen se hetki koitti myös meille. Sanomattakin oli  selvää, että loma oli ollut todella onnistunut ja täynnä ikimuistoisia kokemuksia. Erityisesti sydämeni vei Hossan kansallispuisto ja Norjan vuoret. Kiitos matkaseuralle, että mahdollistit kanssani näin hienon reissun. :)         

              

Linkit reissun muihin teksteihin

Osa 1: Hossan kansallispuisto

Osa 2: Kilpisjärvi

Osa 3: Lyngenin ja Tromssan alue Pohjois-Norjassa