18.4.2019

TEIJON KANSALLISPUISTO: RETKIHELMI SALOSSA

Suomen lounaisrannikon tuntumassa sijaitseva Teijon kansallispuisto sai kunnian olla vuoden ensimmäinen kansallispuistokohde. Vuonna 2015 perustettu kansallispuisto löytyy Salosta, Teijon ja Mathildedalin ruukkikylän kupeesta. Edellisestä vierailusta täällä oli kulunut jo muutama vuosi, jolloin mieleen jäivät erityisesti kansallispuiston useat viihtyisät ja kauniit laavupaikat. Instagramista on muodostunut itselleni kätevin tietolähde retkeilypaikkojen ajantasaisimpien olosuhteiden selvittämisessä, etenkin lumitilanteen osalta.  Kuvamateriaalin perusteella lumien sulaminen oli Teijossa lähialueen retkeilypaikoista pisimmällä, joten päätimme lähteä seuraamaan kansallispuiston kevään etenemistä. Kokonsa puolesta paikka sopi hyvin yhden yön retkikohteeksi, mutta koko viikonlopuksikin tutkittavaa olisi riittänyt. Tälläkin retkellä oli omat erityiset hetkensä, kun ensimmäisen päivän vieno auringonpaiste vaihtui jälkimmäisen päivän sankkaan lumisateeseen ja takatalvi valtasi kansallispuiston.




Lähdimme lauantaina liikkeelle Matildajärven parkkipaikalta, josta löytyi jo parikymmentä autoa. Kaikki vaikuttivat olevan liikkeellä päiväretken merkeissä ja meidän kantamukset olivat ehdottomasti isoimmat. Suuntasimme Matildanjärven kierrokselle myötäpäivään. Alkumatkasta polku oli erittäin jäinen ja askelta sai varoa. Muutaman lyhyen tieosuuden jälkeen polut jatkuivat kuitenkin sulina ja eteneminen helpottui. Lunta oli jäljellä enää vain paikoin ja luonto selvästi odotti hetkeään herätä jälleen eloon. Jää oli vetäytynyt rannoilta jo hiukan, mutta suurimmaksi osin järvi oli vielä valkean jäälautan peittämä. Vicksbäckinlahden laavulla pysähdyimme hetkeksi tarkastelemaan paikkoja ja seurustelemaan päiväretkellä olleen pariskunnan kanssa. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että tuona päivänä nuotion tuoksussa oli jotain erityistä. Ehkä siihen yhdistyi pitkästä aikaa lumen alta paljastuneen luonnon tuoksu ja odotus saapuvasta kesästä.



Laavulta jatkoimme matkaa kohti Puolakkajärven rannalla sijaitsevaa Teerisaaren laavua. Olin onnellinen, kun matka kulki läpi suon, sillä hetket pitkospuilla kuuluvat ehdottomasti retkeilyn kohokohtiini. Teerisaari oli nimensä mukaisesti saari, jota rajasi toiselta puolelta järvi ja toiselta suo. Laavun ympäristö oli erittäin siisti ja viihtyisä, mutta koska paikka oli tuona päivänä melko tuulinen ja sillä hetkellä myös kovin ruuhkainen, päätimme palata hetken matkaa takaisin ja jatkaa matkaa järven vastakkaisella puolella sijaitsevalle Endalin laavulle. Tämän laavun sijainti rinteen päällä hieman kauempana rannasta oli huomattavasti suojaisampi ja kaikin puolin sopiva juuri meille. Laavun kattokin näytti pätevältä suojaamaan meitä tulevan yön mahdollisilta sadekuuroilta. Laskimme rinkat laavun seinustalle ja istahdimme laavulle. Laavun ympäristössä näkyi useita linnunpönttöjä ja ainakin yksi niistä taisi olla asuttu. Olimme ehtineet istua laavulla vain muutaman minuutin, kun paikalle ilmestyi talitinttipariskunta tarkastamaan kotipihalleen saapuneet vierailijat. Linnut lennähtelivät oksalta toiselle ja tarkkailivat meitä tovin, kunnes palasivat takaisin päivän askareiden pariin. Kaivoimme eväiden joukosta muutaman pähkinän läheiselle kivelle kiitokseksi tiaisten vieraanvaraisuudesta.




Automatkan lounasburgereista oli ehtinyt kulua jo tovi, joten sytytimme nuotion iltapäiväkahvittelua varten. Pitkästä aikaa sain itse toimia nuotiomestarina ja hoitaa nuotion sytyttämisen aina puiden hakkaamisesta ja kiehisten vuolemisesta lähtien. Viimeisen vuoden ajan olen useimmiten saanut tässä sivusta katsojan roolin ja alkanut huolestumaan, että omat kykyni katoavat. Taito oli kuitenkin edelleen tallella ja operaatiosta selvittiin yhden tulitikun taktiikalla. Kahvitauon aikana talitintit liittyivät jälleen seuraamme. Pitkän tarkastelun ja pohdinnan jälkeen molemmat uskaltautuivat lopulta hakemaan yhden pähkinän ja lensivät takaisin metsän suojiin nauttimaan illallistaan. Ilta oli vielä nuori, joten lähdimme tutkimaan laavun lähiympäristöä, samalla arvuutellen eläimiä eri kirjainkategorioista. Laavulle palattuamme jatkoimme iltaa nuotion parissa makkaraa, irtokarkkeja ja sipsejä nautiskellen. Aamuvirkun elämänrytmin omaavina olimme makuupusseissa jo yhdeksältä ensimmäisten vesipisaroiden tipahdellessa laavun kattoon ja siirryimme untenmaille.


Sisäinen herätyskello ja aamunsarastus herättivät meidät kuudelta. Koska Avara luonto kuuluu olennaisena osana viikonloppuaamuihimme, päätimme laittaa jakson pyörimään ja tehdä poikkeuksen muutoin melko puhelimettomaan retkielämäämme. Makuupussin lämmöstä seurasimme sopuleiden ja tunturipeurojen elämää  Norjan tuntureilla. Jakson jälkeen luontohetki jatkui livenä, kun talitintit saapuivat ilahduttamaan aamuamme, kunnes lopulta poistuivat paikalta aamupalapähkinät suussaan. Tässä vaiheessa päätimme ottaa vielä pienet torkut, ennen kuin nousimme aamupuuron valmistukseen. Aamu oli pilvinen ja kostea,  mutta aamupuuhien ajan selvisimme kastumatta. Sade alkoi samalla minuutilla, kun nostimme rinkat selkäämme ja aloitimme paluumatkan. Muutaman minuutin ajan sade laskeutui taivaalta vesipisaroina, mutta pikku hiljaa ne muuttuivat yhä suuremmiksi lumihiutaleiksi. Kun pääsimme metsän keskeltä suon laidalle, koko suota peitti jo hento lumikerros ja lumisade jatkui sankkana. Kontrasti edelliseen päivään oli mieletön. Kevääseen herännyt suo oli muuttunut valkeaksi satumaaksi. Vaikka ajatuksena oli ollut lähteä kevätretkelle tunnnustelemaan lähestyvän kesän fiilistä, otin lumisateenkin ilolla vastaan, sillä se teki tästäkin retkestä mieleenpainuvan.




Myös parkkipaikalla tilanne oli edelliseen päivään verrattuna päinvastainen. Paikalla oli lisäksemme vain yksi auto ja autoamme peitti useamman sentin lumikerros. Ennen kotimatkan aloitusta suuntasimme vielä Mathildedalin ruukkitehtaille, sillä parkkipaikan yhteydessä oleva luontokeskus oli suljettu ja kansallispuiston info siirretty kylässä sijaitsevan Hotel & Cafe Mathildedalin yhteyteen. Ruukkimiljöössä nautimme vielä kaikessa rauhassa pullakahvit ja ostimme matkamuiston. Lyhyestä kestostaan huolimatta retki oli ollut rentoututtava ja   samalla saimme kotimaanmatkailun myötä tutustua pikaisesti  Someron ja Forssan kaupunkeihin. Teijon kansallispuisto oli juuri niin viihtyisä kuin muistinkin ja etenkin kesällä se kannattaa valita kohteeksi. Kesällä puistossa on mahdollisuus vuokrata Matildanjärven soutuveneitä ja valita yöpymiskohteeksi Isoholman saaressa sijaitseva laavu.


Omat suosikit

  • Teerisaaren laavu
  • Endalin laavu
  • Roosinniemen laavu

(Tällä kertaa olisin voinut listata tähän kaikki Matildajärven ja Puolakkajärven ympärillä sijaitsevat tauko- ja laavupaikat, mutta tässä kuitenkin parhaista parhaimmat)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti