Toisinaan mietin, mistä oma ehkä tavallista voimakkaampi kiinnostukseni luontoa ja retkeilyä kohtaan on syntynyt. Jossain määrin se on ehkä mysteeri, mutta osittain ajattelen sen periytyneen isovanhemmiltani minulle. Lapsuudessani vietimme mummulassani paljon aikaa ulkona. Yksi lempipuuhani mummun kanssa oli oman pienoismallimetsän rakentaminen. Saimme siskojeni kanssa jokainen oman laatikon, jonka pohjalle kerättiin sammalta, kiviä, käpyjä ja oksia. Jos oikein luovalle päälle sattui, pienestä muovirasiasta saattoi tehdä metsän pohjalle myös järven. Saatoimme myös pyydystää käsin pienen sammakon hetkeksi aikaa elämään rakentamaamme metsään, kunnes päästimme sen takaisin luontoon. Tämä rakkaus ja ihmetys luontoa ja retkeilyä kohtaan ei juuri ole vuosien varrella vähentynyt ja edelleen innostun luonnon pienimmistäkin ihmeistä, eikä liikutukseenkaan tarvita välttämättä kuin yksi kauniisti punertunut ruskalehti. Viime aikoina retkeilyinnostukseni on alkanut hieman herättämään kiinnostusta myös vanhemmissani, etenkin äidissäni, jonka toiveena olisi päästä kokemaan retkeilyä yöretken muodossa. Tänä kesänä emme vielä ehtineet toivetta toteuttamaan, mutta sen sijaan ehdotin syksyistä päiväretkeä Helvetinkolulle. Kun sääennuste lopulta varmistui poutaiseksi, sain vanhemmiltani ja nuoremmalta pikkusiskoltani myöntävän vastauksen retkelle.
Koko automatkan ajan ihailin keltaisina loistavia puita tien vierillä. Tämän syksyn väriloisto tuntui poikkeuksellisen mahtavalta. Syksy onkin mielestäni parhainta retkeilyaikaa, ruskan lisäksi pidän erityisesti syksyn kirpsakan raikkaasta ilmasta. Viimeksi vierailin Helvetinkolulla kevättalvella, joten nyt oli ruskaretken vuoro. Helvetinjärven reilun neljän kilometrin pituinen Helvetistä Itään -luontopolku on kansallispuiston ainoa rengasreitti ja sopii niin pituutensa kuin vaativuutensa puolesta lähes kaikille. Esteetön reitti ei kuitenkaan ole ja haastavin osuus on parin sadan askelman portaat reitin puolivälissä alas Helvetinkolun päivätuvalle ja takaisin. Helppo reitti yhdistettynä Helvetinkolun komeaan rotkoon tekee reitistä suositun, mutta tilaa riittää kyllä. Reittiä suositellaan kierrettävän vastapäivään ja tähän suuntaan me myös lähdimme.
Alkumatkan reitti kulkee kuusimetsässä, jonka pohjaa peittää kirkkaan vihreä sammalpeite. Heti alkumatkasta äiti päätti poiketa polulta metsän puolelle sieniä etsimään ja löysikin komean suppilovahverosaaliin. Sienet olivat yöpakkasten jäljiltä vielä aivan jäässä ja napsahtelivat poikki niitä poimiessa. Vaikka loppumatkasta sieniä ei enää löytynytkään, oli tuo yhden paikan saalis niin komea, että niistä sai kotona leivottua maukkaat sienimuffinit.
Puiden väleistä heijastava auringonpaiste ja yöpakkanen saivat aikaan otolliset olosuhteet valokuvaukselle, joten muu perhe sai edetä reitillä rauhalliseen tahtiin, kun pysähdyin jatkuvasti kuvaamaan vesipisaroita, sieniä ja sammalta. Samalla päässä soi Kotiteollisuuden Helvetistä Itään -kappaleen kertosäe jatkuvalla repeatilla, tämä tuntuukin olevan minulla tavanomaista joka kerta kun vierailen Helvetinkolulla.
Polulla saimme kulkea omassa rauhassa, mutta päivätuvalla väkeä oli ruuhkaksi asti, etenkin nuotiopiirin ympärillä. Ei ollut epäilystäkään siitä, mikä on suomalaisten luotetuin retkiruoka ainakin päiväretkillä, kun nuotiogrillillä lepäsi parhaimmillaan kolmekymmentä makkaraa. Joukossa kypsentyi myös meidän makkarat, jotka tällä kertaa nautimme hodarien muodossa. Halusin näyttää vanhemmilleni, että retkiruoka voi olla joskus muutakin kuin pelkkä nuotiomakkara, vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Täytteeksi hodareihin laitoimme majoneesia, sipulirouhetta ja suolakurkkuja. Helppoa ja siitä huolimatta vähän spesiaalimpaa retkiruokaa. Jälkiruoaksi vielä termarikahvit korvapuusteilla. Joskus yllytämme siskojeni kesken toisiamme hölmöihin juttuihin ja tällä kertaa yksi korvapuusti valkosipulimajoneesilla oli kuulemma kahden euron haasteeni arvoinen.
Helvetinkolu on maakuoren halkeaman seurauksena syntynyt noin kahden metrin levyinen rotko. Päivätuvalta rotkolle pääsee joko nousemalla portaat takaisin ylös polulle tai vaihtoehtoisesti jatkamalla alhaalta tuvalta rantaa pitkin noin sadan metrin matkan järven kaakkoispäähän, kuten me tällä kertaa teimme. Rannasta rotko nousee jyrkästi ylöspäin. Ajattelin ensin, että kävisimme vain katsomassa rotkoa rannasta ja jatkaisimme sitten portaita pitkin rotkon yläpuolelle, mutta lopulta päädyimmekin kiipeämään ylös rotkon pohjaa pitkin. Muutama kohta nousun aikana on kivikkoisempi ja hankalampi, mutta varovaisuudella hyvin selätettävissä. Suosittelen ehdottomasti valitsemaan tämän vaihtoehdon, jossa yli viisimetriset seinät reunustavat reittiä. Tällä luulisi tekevän vaikutuksen vähemmän retkeileviin ystäviinkin. Ylhäältä löytyy vielä erillinen näköalatasanne, josta aukeaa hienot maisemat Iso Helvetinjärven pitkulaiselle rotkojärvelle.
Lyhyelle luontopolulle mahtuu maisemia laidasta laitaan, sillä jälkimmäisellä puoliskolla reitti kulkee vielä pitkospuita pitkin muutaman pienen suon yli. Kun tähän yhdistää vielä Helvetinportin läheisyydessä sijaitsevan villisika- ja strutsitilan, tarjoilee päiväretki Helvetinjärvellä ainutlaatuisia kokemuksia retkeilijälle. Kotona saan toisinaan kuulla ihmettelyä siitä, miten voin viihtyä metsässä niin paljon. Tällä retkellä toivoinkin onnistuvani avaamaan retkeilyn hienoutta edes jossain määrin vanhemmilleni. Kun retken jälkeen sain kiitokset mukavasta päivästä ja lupauksen lähteä toistekin, oli retki enemmän kuin onnistunut. Ehkä sain pienen retkikipinän sytytettyä heissäkin. <3
Omat suosikit
- Helvetinkolu
- Helvetinjärven päivätupa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti