Sauna. En keksi mitään parempaa, kuin päästä pitkän retkipäivän päätteeksi rentoutumaan lämpöisiin löylyihin. Ensimmäisen kerran sain kokea tämän vaelluksien ylellisyyden Salamajärven kansallispuistossa useita vuosia sitten, kun osuimme paikalle Valvattiin kreivin aikaan ja sauna oli lämpimänä edellisten saunojien jäljiltä. Ah, sitä tunnetta kun muutaman hikisen vaelluspäivän jälkeen pääsi istahtamaan saunan lauteille. Sen jälkeen tutuksi ovat tulleet myös Kolin kansallispuiston Kiviniemen sauna ja Hannukurun sauna Hetta-Pallas -reitin varrella. Jokainen saunailta on jäänyt mieleen vaelluksien yhtenä kohokohtana, mutta erityisellä lämmöllä muistelen tuota tuntureiden ympäröimää Hannukurun saunaa. Tänä kesänä lista täydentyi Patvinsuon kansallispuiston saunalla ja voi että, millainen hirsisauna sieltä löytyikään. Patvinsuon pitkät hiekkarannat olivat vielä piste iin päälle tekemään saunaillasta mieleenpainuvan.
Pohjois-Karjalan roadtrip oli edennyt Petkeljärven ja Ruunaan kautta kohti Patvinsuon kansallispuistoa. Matkalla Patvinsuolle soitin luontotuvalle koittaakseni onneani, josko Suomunjärven rantasauna olisi vielä samalle illalle vapaana ja olihan se.
Patvinsuon luontotuvalla tapasimme mitä mukavimman isäntäpariskunnan ja saimme hyvät neuvot saunan lämmitykseen. Siirryimme saunalle ja mikä näky meitä odottikaan. Kymmeniä metrejä vaaleaa hiekkarantaa reunusti Suomujärven reunoja. Olin jälleen sanaton, millaiseen paratiisiin olimme taas saapuneet. Täällä oli hyvä olla.
Rantasauna oli komean kokoisista hirsistä tehty kymmenen hengen sauna, jota saa vuokrattua kahdeksi tunniksi kolmenkymmenen euron hintaan. Ehdottomasti jokaisen euron arvoista. Sauna on lämmitettävä itse, mutta mikäs sen parempaa kuin ensin rehkiä hieman puutöissä ja veden kannon parissa, ja sen jälkeen antautua hirsisaunan lämpöihin. Löylyt olivat niin pehmeät ja kosteat, että totesimme ne yksimielisesti kaikkien aikojen parhaimmiksi. Kaiken kruunasi lankkupolku saunalta suoraan Suomunjärven aaltoihin. Matalassa hiekkapohjaisessa järvessä sai kävellä hyvän tovin, ennen kuin vesi ulottui edes vyötäröön asti. Käytimme koko kaksituntisen saunoen ja uiden Patvinsuon kesäillassa ja raukeina siirryimme riippumattoihin yöpuulle.
Seuraava päivä valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Päätimme vuokrata luontotuvalta allemme kanootin ja lähteä tutkimaan Suomunjärven hiekkarantoja meloen. Matkaseuraksi saimme koko päivän ajaksi parikymmentä paarmaa, jotka onneksi kuitenkin keskittyivät ympärillä kiehnäämiseen ja härnäämiseen puremisen sjiasta. Suuntasimme ensin kohti Virtasalmea, joka yhdistää Suomunjärven pieneen Alannejärveen. Meloimme ohi Siponsaaren, jossa korppi raakkui äänekkäästi. Kiikaroimme saareen, josko paikalla olisi ollut myös Patvinsuon tunnuseläin karhu, sillä lähtiessämme Patvinsuon emäntä oli kertonut, kuinka korpit ovat usein merkki karhusta. Missä karhu, siellä korppi. Tällä kertaa kontiota ei kuitenkaan näkynyt.
Matka jatkui läpi Louhelansaaren ja Tapionsaaren välisen kapeikon, jossa järvi madaltui vain kymmenen senttimetrin syvyiseksi. Matalimmassa kohdassa kanootin pohja viisti järvenpohjaa ja meloilla pungertaen ylitimme särkän. Tuon tuosta järvi yllätti mataluudellaan, kun keskellä järveäkin pohja ilmestyi yhtäkkiä näkyviin ja syvyyttä oli vain polven verran. Meitä oli onneksi varoiteltu jo lähtiessämme järven hiekkasärkistä, joten matalikot olivat odotettavissa. Suomun isäntä kertoi, että Suomujärvellä veneillessä on tiedettävä reitti tarkkaan, muuten karauttaa veneen hiekkasärkille. Suorinta reittiä ei tällä järvellä voi välttämättä veneellä siis valita.
Alannejärveltä saa alkunsa Suomunjoki, joka mutkittelee kansallispuiston rajalla. Koko joen läpi melominen vaatisi aikaa vähintään päivän, mutta me halusimme käydä hieman vilkaisemassa miltä joella näyttää. Virta ei ollut kova, mutta kuljetti kuitenkin kanoottia rauhallisesti eteenpäin. Luontoon.fi -sivustolla huomautettiin mahdollisista majavien tekemistä esteistä, mutta ainakin alkumatkasta vältyimme pahimmilta. Muutamia joessa makaavia puunrunkoja jouduimme silti väistelemään. Muutamat joenmutkat melottuamme päätimme kääntyä takaisin, sillä kovin pitkää matkaa emme halunneet vastavirtaan meloa. Tällainen tyyni ja rauhallinen jokimaisema oli minun mieleeni ja jonain päivänä olisi mukava palata Patvinsuolle melomaan koko Suomunjoki päästä päähän.
Jokiretken jälkeen meloimme Pokkaniemen hiekkarannalle lounastauolle. Uimavarusteetkin olisivat olleet mukana, mutta paarma-armeija kuumalla rannalla ei houkutellut vähentämään ainuttakaan vaatekappaletta. Sen sijaan nautimme ötökkävapaan lounaan hieman syrjemmällä mäntyjen varjoissa.
Halusimme käydä tutkimassa muitakin Suomunjärven nuotiopaikkoja, joten vaihdoimme jälkiruokaa varten Lapinniemen nuotiopaikalle. Tämä on ainut Suomun nuotiopaikoista, josta ei löydy hiekkarantaa, mutta uimamahdollisuus kylläkin ja pienen mäen päällä sijaitseva nuotiopaikka oli muutenkin erittäin viihtyisä. Minkä tahansa Suomun nuotiopaikoista valitseekaan taukopaikakseen, miellyttävät maisemat takuulla silmää.
Illansuussa rantauduimme takaisin luontotuvalle, koko päivä oli kulunut Suomunjärven ympäristöjä tutkien. Jos perinteinen päiväretki kävellen ei aina innosta, kannattaakin tutustua kansallispuistojen tarjoamiin palveluihin ja vuokravälineisiin. Esimerkiksi melonta- ja pyöräretket tuovat hyvää vaihtelua patikointiin ja luontoa pääsee tarkastelemaan eri näkökulmasta.
Suomunjärven kierron lisäksi Patvinsuon kansallispuistossa on myös 25 kilometrin pituinen Patvinsuon kiertävä rengasreitti. Tämä kierros jäi meiltä tällä kertaa tekemättä, kun lähestyvät ukkosmyrskyt saivat meidät seuraavana päivänä jatkamaan matkaa Kolin suuntaan. Yksi asia on kuitenkin varmaa, kun seuraavan kerran palaan Patvinsuolle tuon reitin vaeltamaan, varaan viimeiselle illalle ehdottomasti rantasaunan. Samettiset hiekkarannat houkuttelevat minut takuulla Patvinsuolle vielä uudestaankin.
Pohjois-Karjalan loman retkikohteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti