POHJOIS-KARJALA - OSA 4: KOLIN JUHANNUS

Koli ja juhannus, se on aika jees yhdistelmä. Olen kiertänyt Kolin kansallispuiston Herajärven pohjoispään kierroksen jo kahteen kertaa ja kokenut vaarojen usvaiset ruskamaisemat ja loppusyksyn kirpeät pakkaset ensilumen kera. Molemmilla kerroilla vaarat ja ahot ovat sykähdyttäneet tunnelmallaan ja olen jäänyt miettimään, miltä tuo kaikki näyttäisi kesällä, kun niittyjen kukkapellot kukoistavat ja puut ovat vihreimmillään. Tämä kaikki osuikin eteen nopeammin kuin olin ajatellut, kun päätimme lopettaa viikon kestäneen Pohjois-Karjalan lomamme juhannuksena Kolille. Suomen kesä antoi juhannusaattona parastaan, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja maisemat Ukko-Kolilta avautuivat pitkälle itään.

Ennen Kolin retkeä kävimme vielä kiipeilemässä, sillä lomamme oli sisältänyt vasta yhden kiipeilypäivän. Moisseenvaaran kiipeilykalliot sijaitsevat aivan Herajärven kierroksen eteläpään läheisyydessä. Lähestymisreitti ei ollut meille aivan selvä, joten pusikoiden läpi rämpien löysimme itsemme lopulta kalliolta. Päätimme kiivetä Mielenterveys -sektorin Veikko- ja Bivakki -nimiset reitit, greidi oli helpohko nelonen, mutta korkeutta reiteillä oli Suomen mittakaavassa komeat 25 metriä. Muut sektorit olivat edellispäivän sateista vielä sen verran kosteita, joten nämä kaksi reittiä riittivät meille päivän kiipeilyjen osalta. Reitit tarjosivat kuitenkin helppoa ja mukavaa tekemistä, joissa ei tarvinnut liikaa rehkiä.

Moisseenvaaralta siirryimme Kolin luontokeskuksen läheisyyteen. En usko, että ainakaan minun on mahdollista käydä Kolilla vierailematta sen tunnetuimmilla maisemapaikoilla Ukko-Kolilla ja Paha-Kolilla. Kansallismaisema Pieliselle on niin upea, että jos Kolille toisinaan pääsen, olen valmis kapuamaan huipuille kerta toisensa jälkeen. 

Pysäköimme Likolahden pysäköintialueelle, josta lähti polku kohti Tarhapuroa ja Mäkränahoa. Aikaisemmilla vaelluksilla pysähdys Tarhapurolla on jäänyt aina välistä, sillä muutaman kilometrin pituinen pisto ei ole sopinut nopeasti pimenevien syysiltojen aikatauluihin. Kolmas kerta toden sanoo ja vihdoin pääsin ihastelemaan tätä pientä puroon muodostunutta vesiputousta. Heleän hennosti vesi virtasi kallion raoissa alas rinnettä kohti Pielistä.

Tarhapurolta polku nousi Mäkränaholle, jossa metsäkurjenpolvet ja niittyleinikit koristavat polun vartta ja niittyä. Vaikka kukkaketo ei ollut runsaimmillaan, oli se silti ihanan idyllinen perinnemaisema. Mäkränaholta alkoi nousu kohti Paha-Kolin ja Ukko-Kolin maisemapaikkoja. Kun ensimmäiset maisemat avautuivat Pieliselle kallion rinteiltä, pysähdyimme evästauolle. Paikka ei kuulunut valokuvatuimpien kohteiden joukkoon, joten saimme viettää evästaukoa omissa oloissamme. Joensuun torilta mukaan ostetut mansikat ja rahkapullat kruunasivat hetken.

Paha-Kolin laella meitä odotti se maisema, jota aina niin kaiholla muistelen, kun näen kuvia Kolilta. Tähän jos saisi riippumaton yötä vasten ripustaa, en todennäköisesti sulkisi silmiäni koko yönä. Maisemassa on jotain sellaista mieltä rauhoittavaa avaruutta, jota en osaa edes sanoin kuvailla.  Kansallismaisema se todellakin on. Toivon, että jokainen saisi kokea sen edes kerran.

Ukko-Kolin ohitimme melko nopeasti, sillä tämä Kolin korkein huippu oli juhannusaattona melkoisen yleisön kohteena. Saapuessamme huipulle paikalla oli muutama kymmen muitakin retkeilijöitä. Onneksi aikaisemmat näköalapaikat eivät jää Ukko-Kolin varjoon ja saimme nauttia niistä hieman rauhallisemmissa merkeissä. Hienoa kuitenkin, että näin moni oli löytänyt tiensä kansallispuistoon. 

Upeiden maisemien jälkeen viimeistelimme retken vielä toisen evästauon merkeissä ja nautimme jäätelöt luontokeskuksen kahvilassa. Paluumatka autolle kulki vielä kansallismaiseman teoksiinsa ikuistaneen Eero Järnefjeltin reliefin kautta.

Ensimmäisellä Kolin vaelluksellani päädyimme viimeiseksi yöksi ystäväni kanssa Pielisjärven rannalla sijaitsevalle Rykiniemen telttailualueelle, jonka rantahietikot saivat meidät sanattomaksi. Halusin ehdottomasti viettää juhannusaattoillan täällä, joten suuntasimme autolla Rykiniemen parkkipaikalle. En ollut ainoa, joka oli valinnut tämän upean rannan juhannuskohteekseen, mutta tilaa tältä isolta rannalta löytyi kaikille. Illan suussa laskin, että lisäksemme rannalle ja metsään oli pystytetty yhteensä 19 telttaa ja viisi riippumattoa. Jokaiselle löytyi kuitenkin oma rauhallinen soppensa ja niin mekin saimme oman rantapaikan, jossa vietimme illan juhannuseväillä herkutellen.

'

Ilta-aurinko valaisi rantaviivan kultaiseksi samalla kun me muistelimme kulunutta viikkoamme. Loma Pohjois-Karjalan retkikohteita kierrellen oli tarjonnut paljon enemmän, kuin olimme osanneet odottaakaan. Melontaa, koskimaisemia, kiipeilyä, pitkiä lukuhetkiä riippumatossa, samettisia hiekkarantoja, mäntykankaita, saunomista ja ennen kaikkea kiireetöntä olemista vailla tarkempia suunnitelmia. Parasta <3

Pohjois-Karjalan loman retkikohteet:
Pohjois-Karjala - Osa 1: Petkeljärven kansallispuisto
Pohjois-Karjala - Osa 2: Ruunaan kosket
Pohjois-Karjala - Osa 3: Patvinsuon kansallispuisto

Aikaisemmat jutut Herajärven kierroksesta:
Kolin kolme kohokohtaa
Herajärven kierros Kolilla